Kirjahaaste

Tänäänkin puhutaan kirjoista, sillä sain Kahvittelijalta kirjallisuusaiheisen haasteen. Haasteessa vastataan kymmeneen kirjallisuusaiheiseen kysymykseen, jotka haastaja on keksinyt. Sen jälkeen keksitään kymmenen uutta kysymystä ja haastetaan mukaan viisi uutta bloggaajaa.

Käydäänpä siis käsiksi Kahvittelijan kinkkisiin kysymyksiin. Vastaaminen oli minulle todella vaikeaa, sillä minä tarvitsisin kirjoja muistellakseni konkreettiset opukset vähintään näköetäisyydelle. Näkökontaktia paremmin muistiani virkistäisi se, että saisin myös pyöritellä kirjoja käsissäni. Ja kaikkein parasta olisi, jos saisin vielä selailla sivuja ja silmäillä tekstiä. Nyt, kun kirjoitan kirjoista junassa ihan kirjoitta, tunnen itseni suorastaan alastomaksi. Mutta seliselit sikseen. Nyt mennään muistikuvien varassa. Tsuku-tsuku vaan ja kahvia huikka! 

1. Paras fiktiivinen hahmo kirjallisuudessa.

Pohdin tätä pitkään, mutta menin vain sekaisin kaikista tuntemistani fiktiivisistä hahmoista. Heitä on mahdotonta pistää paremmuusjärjestykseen. Niinpä vastaan Erlend Neshov, joka seikkailee Anne B. Ragden kolmiosaisessa sukutarinassa (Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt). Hän ei ole paras, mutta hän oli värikäs ja inhimillinen. Hänestä tuli mieleen eräs tyyppi, jonka seurassa vietin kerran hulvattoman ja ammatillisesti erittäin antoisan kaksiviikkoisen. Minusta tuntui, että pitäisin Erlendistä kaikkine heikkouksineen, jos hän olisi olemassa. 

2. Paras parivaljakko kirjallisuudessa.

Minulla on selvästikin vaikeuksia vastata kysymyksiin, joissa haetaan parasta. Mutta tällä kertaa vastaan Tiuhti ja Viuhti. Tuo Muumi-kirjojen parivaljakko on ollut minulle hieman etäinen, mutta sain heidän hahmoihinsa uutta syvyyttä, kun luin joululomalla Tuula Karjalaisen kirjoittaman Tove Janssonin elämäkerran (Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta). Olen siitä asti suhtautunut Tiuhtiin ja Viuhtiin ihan uudella lämmöllä. 

3. Oletko ollut ihastunut johonkin kirjallisuuden hahmoista? Jos olet, keneen?

Olen nyt luultavasti lähilukuhistoriani vanki, ja siksi sanonkin, että viimeksi olen tainnut ihastua Ulla-Lena Lundbergin Jään Petter Kummeliin. Pappiin.

Hän vaikutti hurmaavalta.

4. Missä kirjassa on ollut mielestäsi surullisin loppu?

Toistan nyt itseäni, mutta Ulla-Lena Lundbergin Jää teki minuun erittäin voimakkaan vaikutuksen. Minä en vain päässyt yli siitä yhdestä menehtymisestä ja sen seurauksista. Itkin holtittomasti lukiessani aivan kuin olisin saanut suru-uutisen jonkun läheiseni kuolemasta. 

5. Mihin kirjaan palaat uudestaan ja uudestaan?

Tove Janssonin Muumi-kirjoihin. Ne ovat ikisuosikkejani. Nyt odotan, että lapset kasvaisivat vähän isommiksi ja pääsisimme lukemaan niitä yhdessä.

6. Mitä genreä kirjahyllystäsi löytyy eniten? 

Suomalaista proosaa ja elämäkertoja.

7. Jos luit Viisikko-kirjoja nuorena, tuliko sinulle aina nälkä, kun ystävykset kaivoivat hedelmäkakut, säilykelihat ja muut herkut esiin?

Luin kyllä, mutta en muista tulleeni nälkäiseksi.

8. Paras tyttökirja(sarja)?

Parhaasta en tiedä, mutta tyttönä tuli ahmittua Anni Polvan Tiina-sarjaa, Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjaa ja Neiti Etsiviä. (Ja on muuten ihan pakko ihmetellä ääneen, että Nummelan ponitallissa on jo 80 osaa! Katsoin juuri Wikipediasta.)

9. Onko kirjaan/kirjasarjaan perustuva elokuva tai sarja mielestäsi aina huonompi kuin kirja? (Kerro esimerkkejä!)

Useimmiten elokuva ja sarja tuntuvat kirjaa huonommilta. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että filmatisoinnit ovat itsenäisiä taideteoksia ja niissä joudutaan käyttämään erilaisia kerronnallisia ratkaisuja. Ja sitäkin, että niin paljon jää käsittelemättä. Joskus minusta suorastaan tuntuu, että kuinka kukaan, joka ei ole lukenut kirjaa, voi päästä jyvälle elokuvasta, kun se on niin typistetty versio. Hyvin vahvasti minusta tuntui tältä, kun katsoin Khaleid Hosseinin Leijapoika-kirjasta tehdyn filmatisoinnin. Kyselin rasittavuuteen asti mieheltäni, joka ei ollut lukenut kirjaa, että ymmärsikö hän, mitä elokuvassa juuri tapahtui.

Sekin on hankalaa, että on kirjaa lukiessaan luonut tietynlaisen kuvan päähenkilöistä ja sitten he ovatkin filmatisoinnissa aivan erinäköisiä tai -oloisia.

Joskus käy kuitenkin niin, että filmatisointi onkin parempi. Satuin katsomaan Koirankynnen leikkaajan elokuvana ennen kuin luin Veikko Huovisen kirjan. Elokuvan jälkeen kirjan loppuratkaisu tuntui latteammalta.

Sofi Oksasen Puhdistuksen kanssa taas kävi niin, että elokuva tuntui yhtä hyvältä kuin kirjakin. Se toimi mielestäni vahvana itsenäisenä kokonaisuutena. En tiedä, johtuiko kokemus ainakin osittain siitä, että kirjan lukemisen ja elokuvan katsomisen välillä oli tarpeeksi aikaa. Sen jos minkä elämä on opettanut, että heti kirjan lukemisen perään ei pidä katsoa kirjaan perustuvaa elokuvaa. Tai toisinpäin.

10. Käytkö kirjastossa vain lainaamassa kirjoja vai hengaatko siellä muutenkin?

Jos minulla olisi enemmän aikaa, voisin hengailla kirjastoissa loputtomiin. Tehdä töitä, opiskella, lukea lehtiä, selailla kirjoja, juoda kahvia. Nykyisin kirjastoissakäynnit ovat melkoisia täsmäiskuja. 

***

Omat kysymykseni heitän Lentoaskelien Rosannalle, Rimakauhun ja rahkapiirakan MinnaM:lle, Aika kypsälle äidille eli Katielle ja Äiti lähtee nyt töihin -blogin Hiirenvirneelle. Viidennen kopin saa ottaa, ken tahtoo.

Ja kysymykset menevät näin:

1. Kuka on lempikirjailijasi?

2. Minkä kirjan / mitä kirjoja olet lukenut moneen kertaan?

3. Mikä on suhteesi pokkareihin? Ovatko ne kertakäyttötavaraa vai kirjahyllykelpoista materiaalia siinä missä kovakantiset opuksetkin?

4. Mitä kirjoja lainaat, mitä ostat omiksi?

5. Mitä kirjaa luet juuri nyt?

6. Mitä sinulla on lukulistalla?

7. Mikä kirja on viimeksi jäänyt kesken? Miksi?

8. Kuinka olet järjestänyt kirjahyllysi?

9. Jaa yksi lukumuistosi! Mitä kirjaa luit, missä ja milloin? Miksi juuri tuosta lukukokemuksesta on jäänyt erityinen muisto?

10. Haaveiletko itse kirjan kirjoittamisesta tai oletko kenties jo kirjoittanut kirjan?

Palaillaan!