Kokemusta (tai kahta) rikkaampi
Mies lähti perjantaina reissuun, me saimme lasten kanssa vieraan.
Vieraan vuoksi kaivettiin kaapista ämpärit, rullattiin lattialta matot ja valvottiin kokonainen yö. Vieraan perästä pestiin kahdeksan koneellista pyykkiä, yksi matto ja yksi unilelu.
Ei jäänyt ikävä.
Eräs ystäväni päivitti joskus alkuvuodesta Facebookissa näin:
Lasten kehitystä kuvatessa luetellaan yleensä erilaisia taitoja. Tarttuu esineeseen. Kävelee tuetta. Hyppää tasajalkaa. Miksi näistä listauksista puuttuu ”oksentaa sankkoon”? Se, jos jokin, on merkittävä kehitysaskel!
En voisi olla enempää yhtä mieltä.
On kai myös luettava jonkinlaiseksi äitiyden virstanpylvääksi se, että oppii kalastamaan oksennuksen sankkoon. Laittakaa rasti seinään, minä osaan sen nyt! Piti vain opetella ymmärtämään oksennusta ennakoivat merkit eli levoton pyöriminen ja pieni yskäisy. Seuraavan ”yskäisyn” aikaan olikin sitten syytä olla ämpäri lapsen leuan alla, jos halusi välttyä lakanapyykiltä tai lattioiden moppaamiselta.
Tulipahan sitten koettua tämäkin. (Ei olisi ollut niin väliksi.) Kun hoitaa yön yhtä ja viihdyttää seuraavan päivän nollaunilla toista, ei ehkä ole eturivissä pokaamassa maailman paras äiti -palkintoa. Selvisimme juuri ja juuri lauantaista mutta sammuimme kaikki kolme illalla Earth Hourin aikaan.
Se on kyllä tässä lapsiperhehärdellissä kaikkein käsittämättömintä, että kun jotain alkaa tapahtua, tapahtuu rytinällä. Siinä sivussa, että hoidin oksentavaa lasta, tulin tehneeksi juuri ne kotihommat, jotka ovat viikkoja olleet tekemättä. Siis pestyä lattiat, seinät ja keittiön kaapinovet sekä lasten sänkyjen tekstiilit. Koska pakko. Mikähän pakko saisi raivaamaan talvivaatteet ja -kengät varastoon?
Toinen ensikertainen kokemus syntyi saman taudin tiimoilta siitä, että sain eilen jäädä sairastamaan kotiin yksin. (Tietenkin se tauti iski myös minuun. Kiitos kaikille korkeammille voimille siitä, että vasta sitten, kun mies oli palannut kotiin.) Sain potea ensimmäistä kertaa ihan itsekseni sitten esikoisen syntymän! llman, että täytyi samalla hoitaa lapsia!
Se oli oksennustauti deluxe. Jos ei olisi ollut niin kamalaa, olisi ollut melkein ihanaa.