Kyllä joulu tulee
Joulu on melkein kuin imetys: henkilökohtainen mutta herättää voimakkaita kannanottoja, saa ilahtumaan tai pahoittamaan mielensä ja saattaa stressata vaikka tuntuu tärkeältä.
Hämmennyn joka joulu kaikesta siitä kiivaasta keskustelusta, jota joulun ympärillä käydään. Kunnes muistan, että minulla on oma jouluni ja minä voin tehdä siitä juuri sellaisen kuin haluan. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että täytyy tietää, mitä haluaa.
Minä esimerkiksi haluan
- leipoa ennen joulua pipareita lasten kanssa
- rakentaa piparkakkutalon (yllätykseksi lapsille)
- ostaa muutaman harkitun joululahjan muutamalle harkitulle ihmiselle
- jakaa omastani eli osallistua johonkin joulukeräykseen
- viritellä joulukoristeita ja -valoja
- tavata hyviä ystäviä ja sukulaisia glögi-iltojen merkeissä
- tehdä paria päivää ennen joulua sellaisen astetta perusteellisemman joulusiivouksen, johon kuulo mattojen tuuletus ja pölyjen pyyhkiminen
- koristella joulukuusen lasten kanssa
- viettää rauhallisen aattoaamun joulupuuroineen
- viettää perinteisen aattoillan miehen perheen kanssa
- syödä laatikoita, kalaa, paholaisen taateleita, punajuurisalaattia ja muutaman siivun kinkkua, ehkä blinejäkin
- juoda hyvää punaviiniä
- käydä viemässä haudoille kynttilöitä
- syödä ylen määrin suklaata
- käpertyä sohvalle lukemaan hyvää kirjaa
- kokoontua oman lapsuudenperheen kesken joulun pyhien aikana
Lista on pitkä, mutta helposti ja stressittömästi toteutettavissa. Joulukuun alussa kalenteriin varataan päivät pipareille, jouluostoksille ja tapaamisille. Silloin kaikki tulee tehtyä eikä niistä koidu paineita.
Joululahjastressiä ja -ylettömyyttä vältetään sillä, että lahjoja ostetaan vain pienelle piirille. Oman perheeni kesken olemme pitäneet lahja-arpajaiset niin, että kaikki täysi-ikäiset ostavat vain yhden lahjan. Lapsia lahjotaan vähän enemmän mutta harkiten ja käytännönläheisesti. Niinpä teini-ikäinen siskonpoikani saa (jälleen kerran) setin Teema-astioita, joita olen hänelle vähitellen kerännyt. Urheilulliset veljentyttäreni taas saavat lahjakortit urheiluvälineliikkeeseen. Muut kummilapset saavat lahjansa vaatteina, askartelutarvikkeina ja peleinä. Mies, lapset, miehen sisko ja serkku saavat jotain toivomaansa. Ja salainen blogiystävä jotain (toivottavasti) kuluttamaansa. Hyväntekeväisyyspaketit menevät jouluavun kautta erään lähialueen perheelle sekä Looking for Mr Darcyn muistutuksen ansiosta Syyrian lapsille.
Tapaamiset hoidetaan niin, että niistä on pelkkää iloa. Tähän mennessä olen jo ehtinyt kutsua lauantaiaamun brunssille erään ystäväperheen, kokoontua itsenäisyyspäivän nyyttikesteille kahden kaveriperheen kanssa, viettää yhden ja sopia kaksi glögi-iltaa torttuineen ja pipareineen sekä kutsua ystäväperheen erään päiväkotipäivän päätteeksi joulupuurolle. Kaksi viikonloppua ja monta arki-iltaa on vielä ihan vapaana.
Joulukoristeita viritellään vähitellen, ja jouluvaloilla on taisteltu pimeyttä vastaan jo marraskuusta lähtien. Sisäjoulukuusi haetaan joku päivä kotimatkalla lähikaupan parkkipaikalta. Ulkojoulukuusi haettiin leikkimökin terassille tänä viikonloppuna ukin mailta.
Pipareita on leivottu opiskelijoiden kanssa töissä ja tänään lasten kanssa mummolassa. Piparkakkutalo koristellaan ja kootaan jonakin iltana ensi viikolla. (On muuten aika sympaattista, kun aikuiset miehet ympäri maailmaa tarttuvat kaulimiin ja sokerikuorrutetuubeihin ja ovat innoissaan kuin pienet lapset.)
Ja ne jouluruoat. Ne hoidetaan yhdessä niiden kanssa, jotka aattona pöydän ääreen kokoontuvat.
Jouluna kaikki on valmista niin, että voi keskittyä nauttimaan.
Tärkein asia joulussani on kuitenkin lämmin tunnelma ja rento fiilis. Jos mikään jouluvalmisteluihin liittyvä uhkaa sitä rikkoa, siitä luovutaan. Jos piparinpaisto tai laatikoiden vääntäminen tuntuu ylivoimaiselta, niissä oiotaan. Jouluna tehdään vain asioita, joista tulee hyvä olo. Jouluna tavataan vain ihmisiä, joiden tapaamisesta tulee hyvä mieli.
Koska ilman joulua tämä kuu olisi vain toinen (mutta pimeämpi) marraskuu.