Kymppilista
Ensilukemalta en innostunut Trendin haasteesta listata asioita, jotka aikoo elämänsä aikana tehdä. Ajattelin, etten jaksa. (Siis ihan sujuvasti ajattelin, etten jaksa pohtia, mitä haluan elämässäni tehdä!? Se oli vähän väsähtänyt hetki. Sellaisia saattaa kiireisessä arjessa olla. Todellisuudessa en missään nimessä halua olla ihminen, joka ei pohdi, mitä haluaa elämässään tehdä. Sellaiset ihmiset ovat minusta hieman surullisia.)
Sitten onnekseni luin muiden listoja ja muistin, mitä haaveilu tekee ihmiselle. Se tekee hyväntuuliseksi ja toiveekkaaksi. Ja kuulemma myös onnelliseksi. Päätin istahtaa alas ja kirjoittaa muistiin asioita, joita haluan elämäni aikana tehdä. Sillä onhan niitä. Isoja ja pieniä. Sellaisia, jotka voivat tapahtua jo nyt tai ainakin lähitulevaisuudessa. Ja sellaisia, joiden aika koittaa myöhemmin. Sellaisiakin, jotka eivät ehkä koskaan tapahdu, koska ne ajan myötä menettävät merkityksensä tai korvautuvat toisilla.
Siltä istumalta kirjoitin paperille kymmenen yhdeksän asiaa, jotka haluan elämäni aikana tehdä. Lista näytti tällaiselta:
- Juosta (puoli)maratonin. Ainakin sen puolikkaan. Ehkä jo ensi vuonna?
- Opiskella venäjää. Tai ranskaa uudestaan. Tai unkaria. Tai italiaa. Tai saksaa. Oikeastaan ihan sama, mitä. Haluan opiskella jotain kieltä.
- Oppia valokuvamaan. Menen kurssille, kunhan minusta alkaa tuntua siltä, että työn ja perhe-elämän lisäksi jaksan sen tehdä.
- Nähdä, kuinka lapset kasvavat ja kasvaa mukana. Siis oikeasti nähdä. Olla läsnä ja nauttia.
- Hymyillä ja nauraa niin paljon, että se näkyy naamasta.
- Matkustaa New Yorkiin.
- Lähteä vielä kerran töihin ulkomaille.
- Kehittää ja haastaa itseä ammatillisesti.
- Oppia arkistoimaan paremmin. Sähköpostia, työhön liittyviä dokumentteja, henkilökohtaisia dokumentteja, valokuvia, kaikkea.
Kymmenettä asiaa en keksinyt millään. En, vaikka nukuin yön yli ja luin lisää muiden listoja. Melkein jo luovutin koko listahomman. (En mitenkään voi lopettaa listojani parittomaan lukuun. Neuroosi mikä neuroosi. Kun laadin opiskelijoillekin harjoituksia, niitä on aina oltava parillinen määrä.)
Mutta sitten se kymmenes kohta tulvi tajuntaan: se ei ollut mikään ajatus vaan tunne.
10. Vanheta yhdessä miehen kanssa. Rakastaa ja olla rakastettu vielä kun on ruttuinen.