Leikkitreffipainajainen

Huooooooooooooooh! Milloin leikkitreffit lakkasivat olemasta mukavaa viihdykettä minulle ja lapsille?

Ilmeisesti joululoman aikana. Siinä samalla, kun esikoisella alkoi uhmaikä. (Hurraat kuitenkin sille – sehän on tärkeä kehitysvaihe!)

Saimme tänä aamuna vierailulle ystävän lapsineen. Olemme tapailleet kerran viikossa yli vuoden ajan. Tapaamiset ovat olleet tärkeä aikuiskontakti minulle ja mukavaa virikettä esikoiselle. Tähän asti. Tänään esikoinen puri heti alkajaisiksi toista leikkikaveriaan käsivarteen niin, että siihen jäi paksun velourkankaankin jälkeen tyylikäs hammasrivistön kuva. Pian tämän jälkeen hän mätki toista leikkikaveria roiskisti avokämmenellä. Koko kaksi ja puolituntinen tapaaminen oli samanlaista ”nahistelua”.

Kuopus puolestaan ei saanut nukuttua tarpeeksi pitkiä aamu-unia ja väsähti totaalisesti kesken treffien. Yritin laittaa häntä nukkumaan, mutta hän oli ilmeisen stressaantunut kaikesta hälinästä eikä rauhoittunut millään.

Näin jälkikäteen ihmettelen suuresti, miten ehdimme jossain välissä vaihtaa ystäväni kanssa kuulumisiakin.

Entä pitäisiköhän laittaa ovenpieleen plakaatti ”Varokaa vihaista lasta!”