Lukusuositus

Minä rakastan väkeviä ja vereviä tarinoita. Ja yksi sellaisen alku on täällä. Melkein unohdin hypätä iltapäivällä bussiin, kun uppouduin tarinan maailmaan. Kyseessä on kirjoituspiirissä syntynyt tekstinpätkä, joka ei tietääkseni ole vielä valmis. Mutta alku on vangitseva, uskomattoman vangitseva.

Vaikka tarinaa haluaisi heti lisää luettavakseen, on samalla kuitenkin aika herkullista, ettei siihen olekaan vielä mahdollisuuta. Sen sijaan, että ahmisi lisää valmista tarinaa, pysähtyykin miettimään, mitä kaikkea tuossa lyhyessä pätkässä sanottiin. Keitä nuo ihmiset oikein ovat? Milloin tarina tapahtuu? Entä miten tarina voisi jatkua? Lähteekö se eteen- vai taaksepäin?

Mutta pian tulee myös harmitus, koska  ei itse koe pystyvänsä jatkamaan tarinaa yhtä väkevästi. 

Hiirenvirne, minä haluan lisää! Ja jos me joukolla vaadimme, hänen on pakko jatkaa – eikö niin?