Maanantai kuin perjantai

Tällä viikolla maanantai on viikon paras päivä.

Päiväkodissa on syyslomaviikko, ja vaikka varahoitojärjestelyt ovat käytössä, olemme ottaneet tavaksemme järjestää päiväkodin loma-aikoina lapsille vapaata päiväkodista. Käytännössä tämä toteutuu omilla lomapäivillä ja isovanhempien avulla.

Tänään oli isovanhempien vuoro. Anoppi kävi aamulla hakemassa lapset ennen kuin me lähdimme töihin. Me haemme lapset takaisin huomenna töiden jälkeen.

Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, että meillä on miehen kanssa lapsivapaa ilta. 

Jee!

Olkoon maantai, meillä on perjantai. Sellainen perjantai kuin oli tapana ennen lapsia.

Minä kävin töiden jälkeen salilla. Kotimatkalla kävimme yhdessä kaupassa. Ilman ostoslistaa. (Melkoista revittelyä!) Emme pohtineet tarvitsemmeko maitoa tai vaippoja. Haahuilimme vain hyllyjen välissä ja nakkelimme koriin juttuja, joita teki mieli. (Koriin! Ei perhekokoiseen kärryyn!)

Kun saavuimme kotiin, lämmitimme eiliseltä jäänyttä ruokaa. Ruoan seuraksi otimme lasit viiniä. (Tai ainakin minä otin, miehestä en ole varma.) Ruokapöydässä keskustelimme siitä, mitä töissä oli tapahtunut. (Töissä! Ei päiväkodissa!) Yhtään lasia ei kaatunut, yhtään ruokaa ei tippunut lattialle. (Pöytää ei edes tarvinnut pyyhkiä ruokailun jälkeen!)

Ruoan jälkeen mies lähti hetkeksi puuhailemaan omia juttujaan, minä istahdin koneen ääreen. Luin Hesaria ja blogeja, keskustelin Facebookissa ja lähetin sähköpostia. 

Kello 19 meillä on treffit sohvalla. Aiomme katsoa elokuvan ja syödä kulhollisen karkkia.

Elokuvan jälkeen aion vielä lukea kirjaa. Kirjaa, jota en ole kahteen viikkoon ehtinyt edes avata.

Kun alkaa väsyttää, käyn nukkumaan ja nukun katkeamattomat yöunet.

TGIF.