Miksi?

Äiti: Mitä kirjaa luetaan tänä iltana?

Esikoinen: Lumikkia!!!

Äiti (kaivaa kirjaa hyllystä): Yllätys.

Ja sitten sitä kirjaa luetaan. Lukiessa esikoiselle tulee mielen ihan vain muutama kysymys:

Miks tuo nukkuu? 

Miks tuolla on niin iso maha? Miks tuolla on niin pitkät hihat? 

Miks tuossa sataa lunta? 

Miks tuossa on vettä?

Miks sillä on tuo peili?

Mitä tuo tekee? 

Miks tuolla on hanskat?

Miks nuo tarttuu kiinni?

Miks ne on tullu tuohon?

Miks nuo linnut pitää kiinni tuosta?

Miks tuo ovi on noin pieni?

Mikä tuo on? Miks se on tuossa? Mitä nuo linnut tekee?

Mitä tuossa lukee? Entä tuossa? Entä tuossa? Miks menee se tuohon?

Miks tuo ei laula? Miks on tuolla tuo? Mikä tuo on? Miks ei oo tuolla sitä?

Miks on tuo noin?

Mikä tuo on? Miks se on tuolla?

Miks muuttuu se noidaksi?

Miks ei mene pesulle?

Missä on se Nuhanenä? Miks on se siellä?

Miks ei oo hattua?

Mihin menee ne nyt?

Mikä omena se on? Miks syö se sitä?

Miks ei se herää? Miks?

Miks tekee tuo noin?

Miks putos se alas? Kuoliko se? Ei tuu ikinä se takaisin?

Miks ei oo hattua? Miks ei oo tukkaa?

Miks ei oo naarmua? Mikä pusu se on?

Mihin ne menee? Kenen linna se on?

Sen pituinen se.