Muumimaailmassa

Koska olimme jo joskus tammikuussa lipsauttaneet ääneen, että kesällä voisi käydä Muumimaailmassa, oli siellä todellakin käytävä. Esikoinen nimittäin  kertoi vähintään viikoittain menevänsä lomalla Muumipeikon luo kylään. Tämä mantra tarttui myös pikkusiskon puheeseen niin, että meillä liikkui kaksiääninen parivaljakko, joka aina kesästä puhuttuessa alkoi puhua myös Muumipeikosta. 

Niinpä me sitten kruunasimme kesälomareissumme Naantali-pysähdyksellä. Enkä kyllä kadu yhtään. Muumipeikon luona oli aika hemmetin mukavaa.

Olen todella iloinen, että Muumimaailmasta on rakennettu niin hieno ja toimiva kokonaisuus – alusta loppuun asti. Eikä se kuitenkaan ollut liian kaupallisen oloinen teemapuisto, vaan sellainen sopivan kotikutoinen satumaailma.

Me arvostimme sitä, että kaikki käytännön järjestelyt toimivat erinomaisesti. Opasteet johdattivat parkkialueelle, josta oli bussikuljetus lähemmäs Muumimaailmaa. Viimeiset sata metriä sai joko kävellä itse tai taittaa katujunan kyydissä. Muumimaailma itsessään oli esteetön ja rattailla pääsi helposti kaikkiin ulkokohteisiin. Kartat olivat helppolukuisia ja kuulutukset pitivät huolen siitä, etteivät ohjelmanumerot menneet ohi suun.

Pieni mutta tärkeä yksityiskohta oli myös se, että koko henkilökunta oli reipasta ja hyväntuulista ja kaikki bussikuskista lähtien osasivat vastata heille esitettyihin kysymyksiin. Kuskit myös hoitivat hommansa siinä mielessä ammattitaitoisesti, että pysäkille kurvatessaan he ottivat heti tilanteen haltuun ja tulivat ohjaamaan lukuisien rattaiden lastautumista sisään. Rattaiden kanssa pääsi kulkemaan jopa kaupunkijunalla, sillä junan perässä oli peräkärry, johon rattaat nostettiin.

Eikä sitäkään voinut olla hämmästelemättä, että vessat olivat juuri siellä, missä pitikin. Ensimmäinen heti parkkialueen vieressä. Ja että ainakin yksi vessa oli lastattu vaipoilla joka lähtöön!

Mutta entä sitten se itse Muumimaailma! Se oli ihan mieletön paikka täynnä jänniä tapahtumia ja kiinnostavia yksityiskohtia.

Minusta oli ihanaa, että kaikki oli suunniteltu ja toteutettu huolella viimeistä piirtoa myöten.

Joka puolelta löytyi jotain puuhaa, tekemistä tai ihmeteltävää.

Ja jos sattui väsähtämään, saattoi jäädä hetkeksi kallioille, riippumatoille tai säkkituoleille lepäilemään.

Ja tietenkin Muumimaailmassa saattoi tavata tuttuja.

Muumimaailmassa olisi varmasti näkemistä kokonaiseksi päiväksi. Me vietimme siellä kolme tuntia ja kiiruhdimme sitten ukkoskuuron alta alla takaisin autolle. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi näkemättä. 3- ja 1,5-vuotiaiden vilperttien kanssa ei ehtinyt pysähtyä kaikkien yksityiskohtien äärelle. Sen ehdin kuitenkin huomata, että Muumimaailma on siinä mielessä monikerroksinen, että siellä on tekemistä hyvin eri-ikäisille lapsille. Minä en yhtään epäröisi viedä sinne vaikka aikuista, jonka tietäisin tuntevan muumihahmot. 

Minä luulen, että me palaamme vielä.

PS Muumimaailman ja Rodoksen lisäksi me mentiin myös Instagramiin. Tilin nimi on maijam. Nähdään siellä!