Ne työkuviot

Pohdin muutama viikko sitten työkuvioita ja lupasin tuolloin myös palata asiaan päätöksen tehtyäni.

Helppo elämä

Valitsin helpon elämän. Valitsin tämän hetken ja kiireettömyydeen. Valitsin alhaisen stressitason, perheen yhteisen ajan ja omat vapaat hetkeni. Lykkäsin haasteet, pitkät päivät ja paremman palkan tulevaisuuteen. Teen uraa sitten joskus.

Lykätyt iltatyöt

Päätös ei ollut pelkästään omani, sillä minua ei olisi edes valittu hakemaani tehtävään. Tietyllä tasolla olin kuitenkin oman valintani jo tehnyt, ennen kuin menin haastatteluun. Luulen, että se myös huokui minusta. On vaikea olla vakuuttava, kun ei ole täysin varma. Ehdin myös ilmoittaa nykyiseen työpaikkaani jatkavani siellä ennen kuin sain päätöksen hakemastani työstä. 

Vaikka olenkin helpottonut ja tyytyväinen, en silti voi olla välillä miettimättä, miksi minua ei valittu. Olen myös miettinyt, olisinko muuttanut mieltäni, jos minut olisikin valittu. 

Sitten tuhahdan kyllästyneesti joutavia jaanaavalle itselleni, tokaisen mielessäni, että tämä meni juuri niin kuin pitikin, ja jatkan puuhiani: nykyisiä töitäni, leikkiä lasten kanssa, ruoanlaittoa, pyykkien virittelyä tai salitreeniä.

Näin on nyt hyvä. Onni on nyt tässä.