Phocahispidalle kiitos ja kumarrus kuvituksesta! Toiset ne osaa.

Ilma some on viime päivinä ollut suorastaan sähköinen tasa-arvoisen avioliittolain äänestyksen tiimoilta. Luin eilen töiden jälkeen kyytiä odotellessani muutaman aiheeseen liittyvän tekstin (puolesta ja vastaan) ja olin miehen kyytiin hypätessäni suorastaan tulisilla hiilillä. Tuskin ehdin saada auton ovea kiinni, kun jo kysyin mieheltä: ”Jos sä olisit nyt eduskunnassa, äänestäisitkö puolesta vai vastaan?”

En edes tiedä, mistä kysymys tuli. Olin kai vain niin kiihtynyt kaikesta lukemastani, etten enää tiennyt, mitä ajatella miehestäni.

Mies katsoi minua pitkään ja hitaasti ja sanoi lopulta: ”Mä en jaksa. Mulle on ihan sama, kuka menee naimisiin kenenkin kanssa.”

Oma pieni auton kokoinen maailmani palasi raiteilleen. 

Miehelle vastasin: ”Ihanaa. Niin just! Niin sen pitäisi ollakin. Eihän sen pitäisi kenellekään kuulua! On se nyt käsittämätöntä, ettei se ole vielä mahdollista.”

Mutta toivottavasti meidän edustajamme siellä eduskunnassa nyt jaksavat ihan oikeasti miettiä asiaa, ottaa järjen käteen ja äänestää niin kuin kuuluukin. Siinä on loppujen lopuksi kyse hyvin pienestä asiasta:

”Minä tahdon, sydän pieni kuiskaa. Minä tahdon, huutaa koko maa.
Minä tahdon, minä tahdon rakastaa!”

(Tavoilleni poikkeuksellisesti viittaan hyvin epävarmaan lähteeseen mutta nämä sanat ovat uskoakseni Pekka Simojoen kappaleesta Minä tahdon.)