Kun olin päässyt yli laiskuudestani ja laatinut oman kymppilistani tulevaisuuden haaveista, esitin saman kysymyksen miehelle. Illalla sängyssä ennen nukkumaan menoa.

Mies oli ensin vähän ihmeissään. Hän ei selvästikään ole lukenut viimeisimpiä postauksiani (täh?), joten hän ei tiennyt, mistä on kyse. Eikä tällainen muutenkaan ole ehkä niitä juttuja, joita insinöörit päivittäin miettivät. He nimittäin näyttävät miettivän sellaisia asioita kuin kiinteistöjen rakennuttaminen ja ylläpito, remonttisuunnitelu, työnohjausjärjestelmä, talotekniikka,  tarjouspyyntöasiakirja, ostopalveluiden laatu, työnjohto ja diibadaaba. Ehkä myös tsuubiduu. Ainakin oma insinöörini miettii.

Mutta minä en antanut periksi vaan autoin alkuun:

– No sähän esimerkiksi haaveilet, että menet muutaman vuoden sisällä tekemään puolitriathlonin. Se on yksi. Mitä muuta sä haluat elämässä tehdä?

– En minä sitä triathlonia halua vaan urheilla ja pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa.

– No sitähän se triathlon just tarkoittaa. Sehän tarkoittaa sitä, että sä haluat treenata päämäärätietoisesti ja haastaa itseäsi. Se on numero yksi. Mitäs muuta?

– Pitääkö niiden haaveiden olla toteutettavissa?

– Ei. Sä voit vaikka toivoa, että voitat lotossa.

– Joo! Kyllä mä haluan ansaita paljon rahaa.

– Ansaita miten? Omalla työllä vai lotossa?

– Ihan sama. Vaikka kirjekuorella postissa.

– Okei. Numero kaksi: sä haluat voittaa lotossa.

– ???

– Sit kolme. Mitä muuta sä haluat?

(Mies pääsee vauhtiin.)

– Entisöidä kuplan.

– Meidän nykyisen vai jonkun toisen?

– Ihan sama. Vaikka nykyisen, mutta huolella.

– Joo, se on kolme. Sit?

– No kyllä mä haluaisin, että me vielä rakennettaisiin talo.

– Okei. Se on neljä.

– Sit mä haluaisin, että lapsista kasvaisi hyviä tyyppejä. Ette me kasvatettaisi ne hyvin.

– Viisi.

– Ja että sä saisit vakituisen työpaikan. 

– Voi ei, niin minäkin! Se on kuusi. Vaikka tää on kyllä sun lista.

– Ja sitten haluaisin päästä omalla alalla asiantuntijatehtäviin tai perustaa oman yrityksen.

– Seitsemän.

– Että meillä olis onnellinen elämä yhdessä.

– Niin! Kahdeksan.

(Homma alkaa muuttua hankalaksi.)

– Uus auto.

– Yhdeksän. Yks vielä.

– Joku vanha porche.

– Siis sä käytät kymmenen listasta kolme paikkaa autoihin?!

– No niin tässä nyt tais käydä. 

Vaikka esikoinen ei ollutkaan kuulemassa listaa, voin kuvitella, miten hän sitä kommentoisi. Hän virnistäisi veikeästi ja sanoisi, että isi on ihan höpsö. 

Niin onkin. Mutta silti maailman paras.