Leikkimökki

img_3206.jpg

Leikkimökki on ollut tämänvuotinen rakennusprojektimme. Sitä on rakennettu pitkään ja hartaasti – jo toukokuusta asti – eikä se vieläkään ole täysin valmis. Leikkikelpoinen kuitenkin. Näin projekti on edennyt:

Toukokuussa rakennettiin elementit. 

img_1557.jpg

Kesäkuun alussa naulattiin seinälaudat ja naputeltiin katto. 

img_1624_0.jpg

Kesäkuun lopussa maalaatiin.

img_1841_0.jpg

Heinäkuussa ostettiin Citymarketista riippumatto ja kaksi räsymattoa. Pariisin-reissulla napattiin Ikeasta pöytä ja tuolit. Niiden lisäksi sisään kannettiin Brion hella ja kaikki muoviset leikkiruoat ja -astiat, mitä kotoa löydettiin.

img_2506.jpg

Sen jälkeen leikkimökki onkin ollut puhtaasti leikkikäytössä. Projekti on pysähtynyt pitämään helteitä. (Ja kuulemma odottamaan sitä, että naapurin mies tekee lupaamansa oven ja lainaa sirkkeliä.) 

”Muta kiirekös tässä”, jos mieheltä kysytään.  Minä en kyllä malttaisi odottaa, että mökkiin vielä saataisiin hyllyt. Seiniinkin on vielä tarkoitus lisätä väriä, samoin pöytään ja tuoleihin. Myös riippukeinu on vain väliaikainen ratkaisu mutta sen tilalle kaavailemani sohva patjoineen ja tyynyineen saa odottaa ensi kesään. Tämä kesä mennään keinuen ja keinuvuoroista kinastellen.  

img_2510_0.jpg

Leikkimökin arkkitehtuuri on röyhkeästi kopioitu Kannustalolta. Rakennusvaiheessa päätöksiin ovat lisäksi vaikuttaneet käytettävissä olevan rakennustavaran määrä ja muoto sekä rakennusinsinöörin rakennustaito. Kiitämme Kannustaloa inspiraatiosta!

img_2235_0.jpg

 

Kauneus Sisustus DIY

Äidin häämekossa

Juhlin eilen kummipoikani rippijuhlissa siinä äitini vuoden 1967 häämekossa, jonka värjäämistä keltaiseksi surkuttelin aiemmin täällä. Loppujen lopuksi mekko oli ihana.

Häämekko vuodelta 1967

Ennen juhlia käytin mekkoa ompelijalla, jotta se istuisi minulle paremmin. Keltaisen sävy ei edelleenkään ole makuuni kaikkein mieluisin, mutta päätin, etten ota uutta riskiä värjäämällä mekkoa toistamiseen. Tajusin nimittäin, että minulla sentään kävi typeränä teininä hyvä tuuri, kun värjäys onnistui täydellisesti. Jopa ompelija onnitteli minua värin tasaisuudesta. Kohotettuaan ensin kulmiaan epäuskoisena sille, että kerroin värjänneeni mekon itse.

Olkoon mekko siis sitruunankeltainen. 

Se tunkkainen vuosikymmenten varastoinnin mukanaan tuoma haju taas poistui lopullisesti ompelimossa. Heidän ionisaattorinsa (?) teki hommia öisin ja puhdisti ilman lisäksi vaatteita. Ongelmilla on selvästikin tapana ratketa.

img_8895_-_versio_2.jpg

Äidin häämekolla alkoi nyt uusi elämä. Mutta milloin on seuraavat juhlat?

Muoti Ostokset Päivän tyyli