Vielä kerran Rodos
Kun Suomessa on niin koleaa, että on pakko laittaa villasukat jalkaan, tekee mieli uppoutua lomakuviin ja -tunnelmiin. Rodoksella näytti esimerkiksi tältä:
Kuvien perusteella paikka näyttää paratiisisaarelta, mutta totuuden nimissä voin kertoa, että siellä näytti myös tältä:
Satuimme valitsemaan hotellimme keskeltä ehtaa turistirysää. Faliraki oli pieni (bile- ja) rantaturismin ympärille rakennettu kyläpahanen, jossa aitoa Kreikkaa sai hakea pikaruokaloiden, baarien ja rantalelupuotien seasta. Hotellin portista sisään astuttuamme olimme sen sijaan pikemminkin keskellä Englantia kuin Kreikkaa, sillä pienen perhehotellimme oli vallannut 20-henkinen brittiseurue, jonka ansiosta parvekkeilla liehuivat puna-valkoiset liput ja kielenä raikui iloinen englanti.
Olimme myös hämmästyneitä siitä, millaiset jäljet talouskriisi oli saareen jättänyt. Joka puolella oli keskeneräisiä, hoitamattomia ja korjauksen tarpeessa olevia rakennuksia. Näytti siltä, että kaikki rakentamiseen liittyvä oli pysähtynyt kuin seinään. Eikä se pysähdys ollut sattunut eilen vaan jo vuosia sitten.
Alkujärkytyksen jälkeen viihdyimme Falirakissa kuitenkin ihan hyvin. Löysimme omat kauppamme, ravintolamme ja rantamme ja totesimme, että maailmaa voi halutessaan katsella aika valikoiden. Minä keskityin ensimmäisten kuvien rajauksiin. Poimin rantalelupuodeista sen, mitä tarvitsin: rantapyyhkeet ja rantalelut lapsille. Sen jälkeen kiersin ne kaukaa. Pikaruokaloihin emme astuneet vaan etsimme niiden välistä ne kreikkalaiset ravintolat ja valitsimme ravintoloiden listoilta paikalliset ruoat. Baarit, diskot ja yökerhot vaihdoimme istuskeluun oman hotellihuoneen terassilla. Pariksi päivää vuokrasimme auton ja kävimme tutustumassa Lindokseen ja Rodoksen kaupunkiin. Näimme muutakin kuin bile- ja rantaturistirysän. Totesimme myös, ettei kumpikaan niistä olisi ollut meille sen sopivampi. Vuoren rinteelle rakennettu Lindos oli kaunis mutta rattaiden kanssa liian vaikeakulkuinen. Rodoksen kaupungista emme taas välttämättä olisi löytäneet majoitusta, joka olisi ollut lähellä hyvää rantaa ja jossa olisi ollut myös oma uima-allas. Lisäksi hektinen kaupunki tuntui 30 asteen helteessä liian tukalalta.
Falirakilla oli siis omat huonot puolensa, mutta se sentään oli pieni, rauhallinen ja perheystävällinen. Jopa paikalliset tungeksivat sinne viettämään viikonloppuaan.
Sitä paitsi minun lomani täyttyi enimmäkseen näistä hetkistä:
Faliraki toimi näiden kulissina oikein hyvin.
Ja voitteko kuvitella, että tämä kaikki maksoi vain 663 euroa + käyttörahat paikan päällä?