Ehdin jo edellisessä postauksessa hehkuttaa onnistunutta Salzburgin-lomaamme. Palaan nyt samaan asiaan hieman toiselta kantilta ja paljastan, miksi loma oli niin erinomainen kuin se oli. Onnistunut kaupunkiloma 1- ja 2-vuotiaan kanssa vaati nimittäin omat järjestelynsä, jotka takasivat sen, että kaikilla oli mukavaa.

Tässä omat vinkkini (kaupunki)lomalle pikkuväen kera:

• Pakkaa mukaan viihdykettä lennoille ja hotellihuoneisiin. Meidän matkavarustukseemme kuului iPad, muutama kirja, värikynät ja vihko sekä kourallinen leluja. Lennoilla esikoinen viihtyi iPadin ääressä pelaillen ja Muumeja katsellen. Kuopus luki intohimoisesti ja useaan otteeseen omaa äänikirjaansa ja piirteli välillä puuväreillä. Hotellihuoneessa leikittiin pikkuautoilla, Lego Duploista koottavilla eläinhahmoilla ja Ikean Mula-rakennuspalikoilla. Minä vannon erityisesti viimeisten nimeen: ne ovat edullisia (1,99 e), kestäviä (muovia), menevät pieneen tilaan (sisäkkäin) ja monipuolisia. Ne ovat pelastaneet jo monta reissuamme. Tällä kertaa ne viihdyttivät sekä hotellihuoneessa että kylpyammeessa. Niitä koottiin, niitä pyöritettiin hyrrän tavoin pitkin lattioita ja niillä läträttiin.
• Varaa mukaan pientä naposteltavaa. Ainakin ensimmäisiksi päiviksi, mahdollisesti koko reissun ajaksi. Ne pelastavat sekä nousut että laskut. Ne takaavat kahvilarauhan. Ja ne saattavat mahdollistaa jälkiruoan tilaamisen. Niillä siis harhautetaan, rauhoitetaan ja pelataan muutama minuutti lisäaikaa. Meillä käsilaukusta löytyi aina rusinoita, maissinaksuja, ruisnappeja ja lentokoneesta ostettuja Muumi-hedelmäpastilleja.
• Valitse hotellihuone, jossa on amme. Pienet majoitustilat voivat nopeasti käydä tylsäksi, mutta amme voi pelastaa kaiken. Ainakin omat lapsemme olisivat jaksaneet polskia kylpyammeessa loputtomiin ja monta kertaa päivässä. Lasten istuttaminen ammeeseen takasi minulle ja miehelleni siunatun rauhan aamutoimiin ja ehostautumiseen. Se oli myös tehokas uuvutuskeino ennen päivä- ja yöunille käymistä. Tarvittaessa suihkukaappi ajaa saman asian. (Testattu kotimatkalla Münchenissä.)
• Huolehdi siitä, että lapset saavat nukkua tarpeeksi. Reissuelämä uuvuttaa enemmän kuin tuttu arki. Lapset venyvät, joustavat ja paukkuvat uskomattoman paljon eikä rytmin tarvitse olla samanlainen kuin kotona mutta nukkumiselle pitää jossakin välissä olla mahdollisuus. Me kävimme joka päivä nukkumassa päiväunet hotellilla, sillä se oli varmin tapa saada molemmat nukkumaan silloin, kun halusimme. Kuopus nukkui hotellipäiväunien lisäksi pieniä päikkäreitä rattaissa aina tilaisuuden tullen. Älä ota stressiä siitä, ettet voi järjestää samanlaisia olosuhteita nukkumiselle kuin kotona. Reissussa lapset yllättävät ja saattavat nukahtaa yllättäviin paikkoihin ja yllättäviin aikoihin.

• Älä ota stressiä lasten syömisestä. Minusta tuntui, etteivät lapset syöneet reissun aikana juuri mitään. Jostain syystä ruoat eivät vain maistuneet. Silti he olivat iloisia, reippaita ja hyväntuulisia. Nälkäkiukkuja ei tullut ja kumpikaan ei kuukahtanut. Kyllä ne muutaman päivän elävät pelkillä nesteilläkin.
• Varaudu siihen, ettet ehdi tehdä niin paljon kuin aikuisten kaupunkilomalla. Minä olin mielestäni tehnyt väljiä suunnitelmia, mutta jouduin silti karsimaan. Se ei haitannut, koin silti paljon. Katselin joulumarkkinoilla puksuttanutta leikkijunaa kauemmin kuin olisin ilman lapsia katsellut. Viihdyin müncheniläisen tavaratalon jouluikkunan edessä ikuisuuden, koska näin sen lasten silmin. Juoksin appiukkoni kanssa kilpaa rattaita työntäen pitkin Salzburgin katuja, joska esikoinen yllytti. Onko sillä siis mitään väliä, etten ehtinyt pariin museoon?

• Ota mukaan niin monta lapsetonta aikuista kuin mahdollista. Meillä mukana olivat miehen vanhemmat, sisko ja serkku. Näin lapsille riitti aina uusia sylejä ja kiehtovaa seuraa. Lisäkädet myös helpottivat ruokailutilanteita, vessakäyntejä ja talvimatkustamiseen liittyvää pukeutumisrumbaa. Ilman miehen sukulaisia meillä ei mieheni kanssa taatusti olisi ollut yhtään nautinnollista kahvila- tai ravintolakäyntiä. Jo nyt minusta tuntui välillä siltä, että kahvilareissut olivat yhtä pukemista, riisumista, lasten syöttämistä, vaipanvaihtoa ja vessakäyntejä. Ja todellisuudessa hoidin ehkä 30 prosenttia kaikesta edellä luetellusta, sillä yleensä joku muu hoiti homman, jotta minäkin saisin kerrankin juoda kahvini Glühweinini kuumana. Puhumattakaan siitä, että mukana olleet lapsettomat aikuiset mahdollistivat sen, että välillä livahdimme miehen kanssa kahdestaan kaupungille.