Paina pääsi tyynyyn tähän

Painoimme eilen lasten käden- ja jalanjälkiä kangasväreillä tyynyliinoihin. Näette siistin ja siloitellun lopputuloksen kuvassa alla. Vain lopputuloksen, koska muuta todistusaineistoa ei ole. Olen täysin amatööribloggari, koska en kuvita juttuani tilannekuvilla kaikista mahdollisista työvaiheista. Kuvittaisin mielelläni mutta en yksinkertaisesti repeä useimmista tilanteistamme kameran taakse, sillä olen yleensä kyynärpäitäni myöten mukana toiminnassa. Ja niin on miehenikin. Mikäli olisimme halunneet saada tämän painantasession muistikortille, olisimme tarvinneet neljännen aikuisen. Toiminta itsessään nimittäin työllisti minun ja mieheni lisäksi kylässä olleen veljentyttären. Sataprosenttisesti.

Lopputulos näyttää sympaattiselta mutta en ihan heti tekisi samaa uudestaan. Ainakaan kymmenkuisen kanssa. Kaksivuotiaan kanssa homma sen sijaan sujui kuin tanssi. Hän olisi riemumielin painellut kuvia kämmenistään ja jalkapohjistaan liukuhihnatyönä vaikka sataan tyynyliinaan. Itku ja parku syntyi siitä, että homma täytyi lopettaa kesken, kun tyynyliinat loppuivat kesken. Kymmenkuinen sen sijaan sai itkupotkuraivarit, kun hänen ei annettu omavaltaisesti hämmentää kangasvärin kanssa. Niinpä kädenjälkiä painettiin tyynyliinoihin lempeän väkivaltaisesti: yksi täysikasvuinen huolehti vasemmasta kädestä, yksi oikeasta kädestä ja yksi levitti kämmeniin kangasväriä. Sitten kämmenet yritettiin saada auki ja painaa niiden kuva avonaisena tyynyliinaan. Aina tässä ei onnistuttu ja muutamia tyynyliinoja koristaakin kämmenen sijaan nyrkki. Ihana pieni nyrkki. 

Uskon kuitenkin, että isovanhemmat osaavat arvostaa myös nyrkinkuvia. Nämä neljä tyynyliinaa menevät nimittäin pakettiin ja ne annetaan jouluna lahjaksi ukeille ja mummeille. Kyllä, luit oikein: jouluna. Olemme ajoissa, koska olin suunnitellut, että sotkisimme kangasvärien kanssa ulkona eikä ulkona ole miellyttävää tehdä käsitöitä joulukuussa. 

Suunnitelmista huolimatta päädyimme sotkemaan värien kanssa kylpyhuoneessa ja keittiönpöydän ääressä. Kaksivuotiaan kanssa homma hoitui ensiksi mainitussa paikassa ja kymmenkuisen kanssa siellä jälkimmäisessä. Kumpikaan ei ollut huono vaihtoehto.  Paikat oli helppo siivota, sillä värit peseytyivät hyvin sekä ihosta, alustoista että vaatteista. Alustansuojana käytimme vanhaa vahakangasta. 

Minulla olisi vielä kolmattakin väriä, jolla voisi painaa tyynyliinoihin jotain tekstiä mutta en tiedä, rohkenenko. Tiedä vaikka onnistuisin pilaamaan ne.