Paluu päiväkotiin

Kolmen kuukauden kesäloman jälkeen lapset palasivat taas viime viikolla päiväkotiin. Sen myötä kotiin kantautui muutama päiväkoti-ilmiö, jotka olivat kesän aikana unohtuneet:

En tykkää!

Tämän esikoinen kajautti iloisena ilmoille heti ensimmäisen päiväkotipäivän jälkeen, kun tarjoilin kotona iltaruokaa. Kesällä oltiin hienosti ehditty oppia siihen, että kaikkea ruokaa maistellaan kolme suupalaa, jonka jälkeen saa sanoa ”ei kiitos”.

Pissi-kakkajutut

Toisena päivänä kuopus rallatteli koko kotimatkan auton takapenkillä pyllyy-pylly-pylly-pylly-pyllyy. Siinäpä vasta viehättävä korvamato koko perheelle loppupäiväksi.

Huuto

Ilmeisesti päiväkodissa on usein sen verran hälinää, että lapset tottuvat puhumaan kovemmalla äänellä. Kotioloissa tuo kovempi ääni kuulostaa jopa huudolta. Niinpä tyyppejä saa ensimmäisen tunnin ajan muistutella siitä, että voi puhua vähän hiljemmälläkin äänellä. Äiti ja isi kuulevat kyllä.

Illistelyt

Kolmannen päivän iltana hammaspesulla oli kaksi tämännäköistä tyyppiä:

Alkoi naurattaa, mutta yritin vain vakavalla naamalla sanoa, että nytpä äiti saakin pestyä hyvin takahampaat.

Muuten kaikki sujui onneksi hyvin. Tyypit menivät päiväkotiin innoissaan eivätkä pitäneet mitään kiirettä kotiinlähdön aikaan. Hoitajatkin sanoivat, ettei pitkää kesätaukoa edes huomaa.

Erityisen ihanaa oli minusta kuitenkin se, että esikoisen suosikkihoitaja, joka jäi huhtikuussa äitiyslomalle, oli tullut käymään vauvansa kanssa päiväkodissa. Ja vauvalla oli ollut päällä esikoisen lahjaksi antama body! Esikoinen ei olisi voinut ylpeämpi olla. Erityisen jännää oli tietysti ollut myös se, että vauva oli vierailun aikana pissannut niin, että body oli mennyt märäksi. ”Vauvat on aika hassuja”, tyyppi nauroi.

Tästä on hyvä jatkaa.