Pieni mies, iso sänky
Noin 94-senttinen esikoisemme nukkuu kaksimetrisessä sängyssä. Arvaatko, miksi?
No tietenkin siksi, että äiti tai isi sopii viereen! Perhepedin voi siis toteuttaa myös lastensängyssä.
Sänky on Ikean jatkettava Minnen-sänky, joka on lyhimmillään 135-senttinen. Senmittaiseksi me sen vuosi sitten kokosimmekin. Hyvin pian jouduimme kuitenkin venyttämään sängyn keskimittaansa, koska aloimme ennen pikkusiskon syntymää totuttaa esikoista siihen, ettei hän aamuyöllä herättyään enää päässyt parisänkyymme jatkamaan uniaan. Halusimme hyvissä ajoin varautua siihen, että vauva saattaisi olla sängyssämme eikä sinne silloin sopivuus- ja turvallisuussyistä olisi enää voinut ottaa esikoista. Sen vuoksi olikin tehtävä niin, että äiti tai isi – yleensä äiti – hipsi aamuyöllä heräytyvän esikoisen viereen. Ja äidillä oli esikoisen sängyssä paljon lokoisampaa, kun sänky oli keskimitassaan.
Kun kuopus sitten syntyi, teimme mieheni kanssa yöheräilyjen osalta sellaisen työnjaon, että minä hoidan vauvan ja hän esikoisen. Tämän ratkaisun johdosta sänkykin venytettiin täyteen mittaansa. Jos mies sitten joutui öisin tai aamuöisin nukuttelemaan uniltaan havahtunutta esikoista, mahtui hänen 184-senttinen runkonsa sänkyyn mukavasti.
Pikkuvauvakauden raskaimpina aikoina esikoisen sängystä tuli meille suorastaan taivas. Siellä sai nukkua hyvin ja levollisesti, kun omassa makuuhuoneessamme torkahteli, söi ja kitisi levoton yöeläjä. Etenkin minulle esikoisen viereen pääseminen oli lupaus katkeamattomista unista. Saatoin toisinaan hipsiä sinne aamuyöstä, vaikkei esikoinen olisi herännytkään.
Minulle on myös erityisesti jäänyt mieleen yksi väsynyt aamuyö kevättalvelta. Esikoisen oli yökylässä mummilassa, ja kuopuksella oli meneillään se kaikkein katkonaisimpien yöunien vaihe. Heräiltyäni lukuisia kertoja yön aikana, syötin lopulta vauvan noin neljän tienoilla ja päätin, että se olisi viimeinen yösyöttö. Jätin kylläisen vauvan isänsä viereen ja hipsin korvatulppineni esikoisen tyhjään sänkyyn. Ehdin hädin tuskin laskea päätäni tyynyyn, kun jo vaivuin ihanaan koomaan. Heräsin koomasta vasta useita tunteja myöhemmin, kun mies ja kuopus tulivat herättelemään.
Nykyisin esikoisen yöheräilyt ovat jo melko harvinaisia, mutta sänky on edelleen täydessä mitassaan. Siksipä siellä on mukava lueskella kirjoja ennen päivä- tai yöunille käymistä. Itsekin täydessä mitassaan rennosti köllötellen.
Suosittelen!