Sattui vahinko

Kondomit kuvausrekvisiittaa

Tuttavapiirissämme on käynyt muutamia vahinkoja: vielä yksiä, suunnittelemattomia tapauksia, iltatähtiä.

Odotettuja ja rakastettuja vahingoista on alkujärkytyksen jälkeen tullut, aivan kuten suunnitelluista sisaruksistaankin, mutta minä olen silti vahingon sattumisista hämmentynyt. Miten yli kolmekymppisille aikuisille edes sattuu vahinko? Pettikö ehkäisy? Vai eikö ehkäisyä käytetty? 

Ensimmäisen hyväksyn vahingoksi, jälkimmäisen luen tyhmyydeksi. Tai sitten jonkinlaiseksi arpapeliksi, jossa päätös on siirretty sattuman varaan, ja silloin kyseessä on mielestäni toivottu tapaus. 

Haluaisin vilpittömästi kysyä mutta toistaiseksi en ole rohjennut. Kröhöm. Se ei ole vain tuntunut kahvipöydässä luontevalta. Jos kyseessä olisi läheinen ystäväni, päräyttäisin kysymyksen luultavasti heti onnittelujen jatkoksi. Pitäisi varmaan ehdottaa jollekulle näistä tuttavaperheiden rouvista, että lähtisimme lasilliselle tai parille. Kun lasillisia sitten olisi otettu tarpeeksi monta, olisi ihan sama, kysyisikö ammatinvalinnan taustoista vai vahinkoraskauden syistä. 

Haluaisin ottaa toisten vahingoista opikseni, sillä soisin oman lapsilukuni olevan nyt tässä. Näin on hyvä ja riittävästi. Näin minä olin suunnitellut jo silloin, kun en vielä edes halunnut lapsia. Sanoin silloin miehelleni, että lapsia ei joko tehdä ollenkaan tai sitten niitä tehdään kaksi ja pienellä ikäerolla. 

Voinko minä nyt luottaa siihen, että maailmankaikkeus kunnioittaa (tämänhetkistä) päätöstäni olla haluamatta lisää lapsia, jos vain hoidan oman osuuteni?

Kysyy onnellinen 80-luvun kierukkalapsi, joka alkoi jälkitarkastuksessa hihittää hysteerisesti, kun terveydenhoitaja kehui kierukoiden ehkäisytehoa