Sunnuntaiaamuna

Mies ja poikanen lähtivät piipahtamaan mökillä. Minä ajattelin viettäväni rauhallisen aamupäivän, kun tyttönen nukkuu vaunuissa ulkona. Keittäisin kupin kahvia ja lukisin lehden. Esivalmistelisin iltapäivän ruokaa. Imuroisin, jos jaksaisin. Ottaisin pienet aamupäiväunet.

Just.

Tyttönen on kitissyt vaunuissa vähän väliä ja vaatinut hyssyttelyä jatkaakseen unia. Rassukalla on ilmavaivoja. Minä olen hyppinyt sinnikkäästi ulkona heijaamassa vaunuja, jotta saisin tehtyä edes jotain niinä hetkinä, kun vauva nukkuu. Tämänaamuinen ruoanlaitto on siis mennyt jokseenkin näin:

Pilko sipuli ja valkosipuli. Käy ulkona. Raasta parmesan. Käy ulkona. Tyhjennä pyykkikone ja pese hampaat. Käy ulkona. Jatka hampaiden pesua. Käy ulkona. Muista juusto ja jatka raastamista. Levitä broilerinfileet uunivuokaan. Pese kädet ja käy ulkona. Muista ulkona, että takkapelti pitää sulkea. Tule sisään ja unohda pelti. Levitä broilerinfileille pestoa ja vuohejuustoa. Käy ulkona ja muista takkapelti. Tule sisään ja mieti, mitä piti muistaa. Ai niin, ne broilerinfileet! Sulje broilerinyytit coctailtikulla. Lue reseptiä, koska olet niin hajamielinen, ettet selviä edes simppelistä ja tutusta ruoasta ilman sitä. (Resepti on muuten jälleen Apukokin keittokirjasta.) Niin se takkapelti! Käy ulkona. Luovuta kokkausyritykset ja laita broilerinyytit jääkaappiin odottamaan. Käy vauva ulkoa sisälle. Laske koppa sängylle ja käy vessassa ennen kuin alat riisua vauvaa.

Kun tulet vessasta, vauva nukkuu sikeästi.

On nukkunut jo tunnin. Ruoka on siis valmisteltu loppuun ja uusi kuppia kahvia on juuri haettu. Vauva rääkäisee varmasti, kun uskallan ottaa ensimmäisen kulauksen.