Taantumia

Olemme olleet tänä kesänä erikoisen paljon mökillä. Kiitän ja syytän helteitä. 

Mökillä on ihanaa, sillä siellä käy aina vilpoisa tuuli. Jos sekään ei riitä, voi pulahtaa järveen. Myös lapset viihtyvät mainiosti. Siksi, että saa läträtä vedellä ja siksi, että isovanhemmat jaksavat leikkiä loputtomiin.

Mutta rajansa auvoisalla mökkielämälläkin. Se taannuttaa, koska siellä ei tarvitse laittaa itse ruokaa. Sinne ei tarvitse edes ostaa itse ruokaa. Haluaisin kyllä  – ainakin ostaa ruokaa – mutta en koskaan ehdi. Aina, kun päätämme lähteä joko miehen tai omien vanhempieni mökille ja soitamme kysyäksemme, mitä voisimme tuoda, meille vastataan, ettei tarvitse mitään. Eikä mökkiolosuhteisiin viitsi viedä mitään, mitä ei tarvita, koska kylmätilat ovat rajalliset. Olen siis vienyt aina viiniä. Se säilyy lämpimässäkin Ja välillä myös maitoa, koska tuomme mukanamme kaksi maitovasikkaa, jotka tyhjentävät pahaa-aavistamattoman maitovarastot hetkessä. (Samasta syystä vien kai sitä viiniäkin. Koska itse tyhjennän pahaa-aavistamattoman viinivarastot hetkessä.)

Yritän kompensoida valmiiseen ruokapöytään istumistani ajoittain sillä, että tarjoudun ruokailun jälkeen tiskaamaan. Useimmiten on kuitenkin käynyt niin, että äiti tai anoppi on ehtinyt jo tiskata sillä välin, kun minä olen ensin käyttänyt esikoisen huussissa ja vaihtanut sen jälkeen kuopuksen kakkavaipan. Jostain syystä molemmat tekevät mökkiolosuhteissa kakan aina ruokailun jälkeen. 

Sitten, kun isovanhemmat ovat ruokkineet meidät, he tietenkin leikkivät lasten kanssa, koska lapset niin haluavat. Taas minä pyörin hämmentyneenä, koska minua ei tarvita edes kaitsemaan omia lapsiani. Tekisi mieli kysyä sama kysymys, jota 25 vuotta sitten hoin mökillä omille vanhemmilleni:

”Mitä minä tekisin?”

Eilen toimettomana päätin, että minä lähden hitto vieköön lenkille. Syötyäni neljä uunituoretta karjalanpiirakkaa, jotka anoppi veti uunista samalla hetkellä, kun me hurautimme mökkipihaan. Jotta ne olisivat ”juuri parhaimmillaan”.

Ja niin minä sitten vatsa täynnä ja mökkiuhmaisena juoksin hölkyttelin 40 minuutin lenkin. Ensimmäistä kertaa neljää vuoteen.

Pitäisi alkaa taas lenkkeillä. 

Pitää kai mökkeillä lisää.

Voi hemmetti.