Taruolentojen voima

Ennen kuin minulla oli 2-vuotias lapsi, olin sitä mieltä, ettei meillä vedota kasvatuksessa taruolentoihin. Hampaita ei pestäisi siksi, ettei pelottava hammaspeikko nakertaisi reikiä hampaisiin, vaan hampaat pestäisiin siksi, että… 

– Tuota…

– Öö…

– Niin…

– Koska muuten tulee reikiä. Kun syö sokeria, tulee happohyökkäys ja sitten tulee reikiä. Mutta kun pesee hampaat, ei tule reikiä. Avaapa nyt reippaasti se suu, niin pestään ne hampaat. 

Tiedätte varmaan, miten tarina päättyy. Faktapohjainen selitykseni ei uponnut. Sen sijaan miehen lanseeraama hammaspeikko upposi. Ei pelottavana ja kauhistuttavana hirviönä, vaan jännänä tyyppinä, joka piileskelee hampaissa ja joka kaivellaan esiin harjalla ja sylkäistään hammastahnan mukana lavuaariin.

Hammaspeikon lisäksi nukkumatti on oiva arjen apu. Kaksivuotiaan kasvojen pesu sujuu aamulla kuin tanssi, kun silmistä huuhdellaan nukkumatin heittämät unihiekat. Muussa tapauksessa silmien kasteleminen ei tule kuuloonkaan. 

Olen nöyrtynyt. Mieluummin taruolennot kuin aamupaini.