Terkkuja itselle parinkymmenen vuoden taa

Trendi haastoi, minä myöhästyin. Antamaan neuvoja kymmenen vuotta nuoremmalle itselle siis. No, ei se mitään. Olen enimmäkseen sitä mieltä, että elämää on elettävä oppiakseen. Jälkiviisaudet ovat viisauksia siksi, että matkalla on opittu jotain. 

Mutta kahdeksantoista vuoden taa voisin heittää yhden ohjeen: ”Älä nyt hyvä ihminen värjää sitä äitisi häämekkoa keltaiseksi!” Ja äidilleni voisin sanoa, että hän on hullu, jos antaa teini-ikäisen tyttärensä värjätä häämekkonsa keltaiseksi.

Mutta tehty, mikä tehty. Oli vuosi 1996 ja ysien häät. Teemana 70-luku. 

Äiti ja isi menivät naimisiin 1967, close enough!

Mutta en minä valkoisessa mekossa halunnut ysien teemabileissä juhlia. Niinpä äidin häämekko näyttää nykyisin tältä:

Ihan kiva, mutta kyllä minua vähän surettaa. Niin että jos voisin nyt saada sen 16-vuotiaan teinin käsiini, puhuisin sille järkeä.

Sen verran ihana äidin häämekko kuitenkin edelleen on, että harkitsen juhlivani siinä elokuussa kummipoikani rippijuhlissa. Siihen liittyen haluaisinkin kysäistä, sattuuko kenelläkään olemaan hyviä vinkkejä ummehtuneen hajun poistoon. Mekko on ollut varastossa vuosikymmeniä, joten se tuoksuu tunkkaiselle. Pesin mekon eilen ja annoin sen kuivua ulkona, mikä paransi tilannetta huomattavasti mutta ei poistanut hajua kokonaan. Mitä sille siis voisi tehdä?

PS Miten niin siitä on jo 18 vuotta kun olin 16?!