Terkkuja Rodokselta!
Täällä on ollut kuuma. Todella kuuma. Mutta en ole valittanut kertaakaan, koska olen kuullut, että siellä kotona on kylmä.
Viime päivien aikana olen oppinut hakeutumaan varjoon, uima-altaaseen tai meren äärelle aina, kun se on ollut mahdollista. Olen oppinut kunnioittamaan siestaa ja nauttimaan suolaisia välipaloja. Olen oppinut, että isolierinen olkihattu viilentää enemmän kuin hiostaa.
Olen kulkenut päivittäin bikineissä ja hellemekossa, jonka olen päivän päätteeksi huuhdellut pesuainevedessä ja ripustanut terassin narulle kuivumaan. Sen lisäksi olen tarvinnut vain pari muuta mekkoa, joissa olen käynyt iltaisin syömässä tai päiväretkillä naapurikylissä.
En ole kertaakaan tehnyt tukalleni muuta kuin uittanut altaassa, meressä ja suihkussa. Merivesi ja hellehattu ovat hoitaneet loput ja taivuttaneet sen rennoille laineille.
Olen seissyt lukuisia tunteja rantavedessä ja antanut meren hyväillä nilkkojani samalla, kun olen seurannut vedenrajassa leikkiviä lapsia – omia ja vieraita. Olen sydän pakahtuen katsellut hiekkaan painautuvia pulleiden jalanjälkien kuvia, sillä ne ovat yksi kauneimmista asioista, mitä tiedän. Olen päivittäin kulkenut pitkin rantaviivaa ja etsinyt matkamuistoksi täydellisen pyöreitä pieniä kiviä. Sellaisia, jotka näyttävät hyvältä vielä kuivanakin.
Olen istunut päiväuniaikaan hotellihuoneen terassilla kylmän valkoviinin ja Tuomas Kyrön seurassa.
Iltaisin olen istunut samaisella terassilla kylmän valkoviinin ja mieheni seurassa. Olen antanut pimeyden ja suloisen lämmön kietoutua hartioilleni ja kuunnellut kovaäänistä heinäsirkkojen siritystä.
Olen syönyt paljon fetaa, oliiveja, souvlakia, mousakaa ja muita kreikkalaisia herkkuja, joiden nimiä en muista. Olen hurmaantunut seesaminsiemen- ja nougatpatukoista, joita sujautan ostoskoriin jokaisella kauppareissulla.
Olen ihaillut katossa kiipeileviä viiniköynnöksiä ja ikiaikaisia oliivipuita. Olen rakastunut villinä rehottavien rosmariinipuskien voimakkaaseen tuoksuun ja nauranut paikalliselle papalle, joka osti kaksi suunnatonta vesimelonia, sitoi ne skootterinsa satulan molemmin puolin ja hurautti hymyssä suin matkaan. Olen nauttinut huomionosoituksista, joita paikalliset ovat osoittaneet lapsille. He ovat saaneet osakseen silityksiä, tukan pörrötyksiä, makeisia, ihastuneita huudahduksia, ilmaisia jälkiruokajäätelöitä ja paljon, paljon hymyjä.
Olen sulkenut silmäni siltä, että satuimme valitsemaan majapaikkamme ehdasta turistirysästä ja katsellut maailmaa valikoiden lierihattuni reunan alta. Olen istunut vuokra-auton kyydissä ja saanut nähdä muutakin kuin turistirysän.
Olen tuumannut, etten koskaan, koskaan, koskaan olisi tullut tänne, jos olisin valinnut matkakohdettani huolella. Ja silti olen ihan tyytyväinen, että nyt tulin. Minusta tuntuu kuin olisin ollut lomalla jo ikuisuuden, vaikka lomani alkoi vasta viikko sitten. Aika on pysähtynyt, mutta aallot eivät. Huomenna sukellan niihin viimeisen kerran ja annan piupaut Suomen juhannukselle. Lauantaina hyppään koneeseen ja toivon, ettei Helsingissä sada räntää.
(Olen myös hyväksynyt sen, ettei hotellin netin varassa liitetä postaukseen kuvia.)