Tyhjän kortin syndrooma

Olen onnittelukorttien kanssa toivoton. Haluaisin aina kirjoittaa jotain kaunista, persoonallista ja henkilökohtaista. Päädyn joka kerta kirjoittamaan tylsät ja persoonattomat onnittelut. Kortin sisälehti on liian valkoinen ja vaativa. Asiaan tietenkin kuuluu myös se, että kortin hankkiminen ja kirjoittaminen jätetään viime tippaan. Kortti ostetaan silloin, kun se jo pitäisi kirjoittaa, ja kortti kirjoitetaan silloin, kun se pitäisi jo lähestulkoon ojentaa. Autossa on kirjoitettu kortti jos toinenkin. Se ei ole helpottanut tyhjän kortin syndroomaa yhtään. Se on vain saanut aikaan sen, että ne ne tylsät ja persoonattomat onnittelut on kirjoitettu tärähtäneinen harakanvarpain.

Juuri nyt minun pitäisi kirjottaa kummipojalle kauniita sanoja ja elämänviisauksia konfirmaatiopäivän korttiin. Tällä kertaa olen ollut ajoissa: ostin kortin jo eilen, olen päättänyt kirjoittaa sen valmiiksi tänään ja juhlat ovat vasta huomenna! Olen virittäytynyt tunnelmaan juomalla lasin skumppaa ja miettimällä, mitä haluaisin sanoa murrosiän ja äänenmurroksen kanssa kipuilevalle viisitoistavuotiaalle, jota koulu ei voisi vähempää kiinnostaa mutta rekka-autot sitäkin enemmän. Joka oli pienenä aika voimille ja hermoille käyvä täystuho-ikiliikkuja, mutta josta onkin yllättäen kasvanut vastuuntuntoinen ja järkevä nuori. Joka on ehtinyt elämässään käydä läpi paljon sellaista, mistä monella ei ole puolet vanhempanakaan mitään kokemusta. Jolla on kaikki edessä mutta ei mikään kiire mihinkään.

Mutta ei. Minulla on paljon sanottavaa mutta ei mitään korttiin kirjoitettavaa. 

Olen myös selannut internetin värssytarjontaa, mutta siitä tulee vain vihaiseksi, koska

a) värssyt ovat niin noloja

b) runoissa ei ole lähdettä

c)  viisaudet ovat liian kliseisiä. 

Joten rakas kummipoikani, tulet saamaan huomenna kortin, jossa on lattea onnentoivotus rippijuhlapäivänäsi. Voisin kompensoida korttiani tulemalla joskus kotiisi muutaman olutpullon kanssa ja vetää kanssasi kalsarikännit. Se tuntuisi sopivammalta kontekstilta kaikelle sille, mitä haluaisin sanoa, mutta en saa korttiin kirjoitettua. 

Mutta minä pelkään pahoin, että se olisi sinusta noloa. Kaikki mitä sanoisin, olisi luultavasti kliseistä. Ja lähteenkin haluaisit todennäköisesti unohtaa.

Joten ehkä minä vain halaan sinua huomenna tavallista lujemmin.