Tyttönen sai nimen
Siis, mitä?! Nyt on jo melkein marraskuun puoliväli ja kohta on joulu! Kävimme aamulla tyttösen kanssa neuvolassa ja neuvolantäti varasi seuraavan ajan joulukuun 21. päiväksi. Minulle tämä päivämäärä ei sanonut mitään ennen kuin täti varmisti, että meille on varmasti ok, että tulemme ottamaan rokotteita juuri ennen joulua. ”Kun niistä saattaa tulla jotain jälkimaininkeja, vaikka jouluun mennessä kaiken pitäisi kuitenkin olla ohi.”
Niin joulu. Saakohan kaikki lahjat tilattua netistä?
Tyttösen nimijuhlien odottaminen, suunnittelu ja järjestäminen on viime viikkoina vienyt täydellisesti huomioni. (Okei. Ehkä myös vauva-arjella on osuutensa asiaan. Laittaisin pään heti vaihtoon, jos se vain olisi mahdollista. Tällä nykyisellä ei tee tällä hetkellä oikein mitään. Tai kotioloissa juuri ja juuri pärjää.)
Tyttönen siis sai viikonloppuna nimen, ja sitä juhlittiin perheen ja ystävien voimin. Juhlapäivä oli ihanan liikuttava. (Onneksi pikkuvauvan äitinä saa itkeä juuri niin paljon kuin huvittaa.)
Meillä oli juhlan alkuun pieni puhe, jonka päätteeksi paljastimme vieraille tyttösen nimen. Veljeni vaimo lauloi lisäksi Samuli Edelmannin kappaleen Minun päivänpaisteeni. (Se, jos mikä sai kyynelkanavat auki.) Lopuksi siskoni lausui Aale Tynnin runon, jonka olin tyttöselle valinnut. (Lisää nyyhkytystä. Onneksi juhlissa itkivät muutkin kuin minä.) Aiemmin suunnittelemani runo meni siis vaihtoon.
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
– sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.
Tämän virallisen osuuden jälkeen sitten kippisteltiin kuohuvalla, ruokailtiin ja kahviteltiin ja nautittiin hyvästä seurasta. Tyttönen oli väsynyt ja nukkui illan milloin kenenkin sylissä. Isoveli taas otti kaiken ilon irti siitä, että talo oli täynnä vieraita, ja vimmasi itsensä väsyksiin. Vimma jatkui vielä yöllä sängyssäkin – täydessä unessa.
Tyttönen sai kolme nimeä. Toinen nimi on oman mummoni nimi, kolmas nimi siskoni edesmenneen tyttären nimi. Nämä nimet olivat mietinnässä jo isoveljen raskausaikan, kun emme olleet vielä saaneet varmuutta vauvan sukupuolesta. Kutsumani sen sijaan löydettiin vasta tyttösen raskausaikana. Sille ei ole mitään syytä, se vain tuntui muutaman päivän harkinnan jälkeen molemmista hyvältä. Nimijuhlissa saimme sitten kuulla, että molempien suvuista löytyy kyllä kaimoja, kun vain mennään muutama sukupolvi taaksepäin.
Nyt pitäisi sitten opetella käyttämään nimeä sen lempinimen sijaan, jolla olemme tähän asti tyttöstä kutsuneet.
Ja seuraavalla kerralla kirjoitan jostain ihan muusta. (Onkohan minulla enää muuta elämää?)