Uudet farkkusortsit ja epäkäytännöllinen asuste
En tiedä, mitä kesävaatelaatikolleni on tapahtunut. Muutama monivuotinen lempparikesävaatteeni on mystisesti kadoksissa. Toissakesänä en luutavasti vaatteita pitänyt, sillä hain ensimmäisen raskauden jälkeen kokoani miinuskilojen puolelle lipsahtaen. Viime kesänäkään vaatteet eivät päässeet käyttöön, sillä kuljin jälleen äitiysvaatteissa. Mutta nyt, kun se kovasti hehkutettu tämänvuotinen kesä on täällä, olen alkanut ikävöidä esimerkiksi erästä Nanson toppiani ja muutamaa hametta.
Joko ne ovat jossain varaston uumenissa tai sitten ne on nakattu puolitoista vuotta sitten tehdyssä muutossa kaatopaikkakuormaan.
Oli miten oli, tartuin viikonloppuna akuuttia kesävaatepulaa potiessani saksiin ja leikkasin eräistä vanhoista farkuistani lahkeet pois. Ja kas, minulla on uudet sortsit!
Seuraavana päivänä kylässä käynyt ystäväni jätti minulle luettavaksi viikon vanhan Annan, jonka Pinnalla trendit -palstalla oli kollaasi farkkusortseista. Ja kas, olin vahingossa ajan hermolla! Kulutetut poikaystäväsortsini ovat ihan trendikkäät. Kulumat saattavat olla hieman epätrendikkäissä paikoissa (sisäsaumoissa) ja pituus on mallia mamma, mutta minä olen sortseihini tyytyväinen. Kyllä näillä kelpaa istuu hiekkalaatikon laidalla ja asioida lähikaupassa ruokaostoksilla.
Kannattaa siis antaa mahdollisuus omalle vaatekaapilleen kuten Rosannakin Lentoaskeleita-blogissaan muutama viikko sitten ehdotti. Se on halpaa, helppoa ja ympäristöystävällistä. Minun teksi mieli tehdä lisää farkkusortseja, mutta yritän malttaa mieleni, että syksyllä säiden viiletessäkin olisi vielä jotain päälle pantavaa.
Sortsien lisäksi minun on pakko hehkuttaa ylemmässä kuvassakin mukana roikkuvaa asustetta. Se on vallan ihana ja sen ulkonäköä voi helposti muokata omaan tyyliinsä sopivaksi. Se herättää usein ihastusta muissa ihmisissä ja se saa tuntemattomatkin tulemaan juttusille. Oma asusteeni on pian yhdeksän kuukautta vanha ja se on kulkenut mukanani päivittäin. Haittapuolia ovat paino, ääneekkyys ja vilkkaus. Oma asusteeni ei suostunut kuvanottohetkellä olemaan missään muualla kuin sylissä. Siinä hän sitten koetti koko ajan tarttua kameraan niin ponnekkaasti, ettei 15 räpsäistystä kuvasta yksikään ollut tarkka. Mutta haittapuolista huolimatta se on rakkain asusteeni. Eikä se pääse helposti katoamaan kuten laatikollinen kesävaatteita.