Viikon superlatiivit

Kahvittelija listasi viime sunnuntaina hauskasti viikkonsa superlatiivit. Minä listasin tänään omani, koska tulin hankkineeksi Kahvittelijan kommenttilootassa itselleni haasteen. Joten tässäpä tämän viikon yliasteet (superlatiivit kopioitu suoraan Kahvittelijalta):

Viikon yllättävin: elämäni ensimmäinen maastopyöräilylenkki. Enpä tiennyt maanantaiaamuna herätessäni, että illalla mieheni pyörittelee minua puolitoista tuntia eli 17,5 kilometriä pitkin lähitienoita. Poikki koivu-, kuusi- ja mäntymetsien. Pitkin polkuja, peltoja ja metsäautoteitä. Ohi lampien, niittyjen ja sorakuoppien. Yli kantojen, kivien ja juurakoiden. Ylös, alas ja oikealle. Nyt tiedän, mistä mieheni puhuu, kun hän puhuu maastopyöräilystä.  

Viikon järkyttävin: tieto siitä, ettei minulle luultavasti ole töitä nykyisessä paikassani ennen lokakuuta.

Viikon yllätyksettömin: kuopuksen iltasatukirjavalinta. Hän on jo muutaman viikon lukenut intohimoisesti Mauri Kunnaksen Robin Hoodia, koska sieltä voi bongailla Herra Hakkaraisia.

Viikon vaikein: kurssin päätösarviointien antaminen. Siis oikeasti. Mitä esimerkiksi tarkoittaa se, että osaa käyttää perustarpeisiin liittyvää konkreettia sanastoa ja perusaikamuotoja sekä yksinkertaisin sidossanoin (ja, mutta) liitettyjä rinnasteisia lauseita (= A2.1), verrattuna siihen, että osaa arkisen perussanaston, rakenteet ja tavallisimmat sidoskeinot (A2.2). Olen työni puolesta lukenut eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikkojen kuvauksia jo kahdeksan vuotta ja väitän, että minulla on melko hyvä perstuntuma arviointiin, mutta silti. Silti olen joka kerta yhtä nöyränä.  

Viikon viihdyttävin: Vedätykset, joita lapset olivat päivittäin keksineet mummin päänmenoksi.

Viikon hoetuin: ”Äiti tuu!”

Viikon mielikuvituksellisimmat: Kuopuksen jutut, joita hän pälättää leikkiessään. Harmi vain, ettemme vielä ymmärrä ihan kaikkea.

Viikon kovin: kuopuksen pää, kun hän jotain päättää. Sitä on miltei mahdotonta kääntää.

Viikon mielenkiintoisin: Kristine Barnettin Ihmeellinen mieli.

Viikon puhtain: Öööö, viikoksi ulkonarulle unohtunut valkoinen lakana? (Ei todellakaan ole.)

Viikon noloin: kun nappasin keittiönlattialta suuhuni ”leivänmurun”, joka olikin pala sementtiä. 

Viikon osuvin: Tämä Kahvittelijan postausidea. Aion napata tämän myös opetukseen. 

Viikon liikuttavin: Opiskelijoiden kirjallisesti ja suullisesti antamat palautteet.

Viikon herkullisin: uudet potut, paistetut kuhafileet ja raikas vihersalaatti perjantai-iltana mökillä.

Viikon uuvuttavin: leikkimökkiprojekti. Siis miten niin sitä ei rakenneta yhdessä päivässä?! 

Viikon tarpeellisin: kaksituntiset päiväunet lasten kanssa aitassa lauantai-iltapäivänä. Nukahdin eka, heräsin vika.

Viikon odotetuin: ensi torstaina alkava kesäloma.