Yksin kotona

Olipa erikoinen päivä.

Aamupäivällä korjasin loppukokeita koko ruokapöydän leveydeltä.

Lounaalla tartuin lehteen, joka oli pyörinyt yöpöydällä useita viikkoja.

Iltapäivällä imuroin ja ajoin samalla sisään uusia korkkareita.

Perheen kotiintuloajan lähestyessä tein ruokaa rakkaudella rauhassa. 

Tällaistako elämä joskus oli? Tällaistako se taas joskus on?

Että ruokapöydälle ehtii ruokailujen välillä levitellä jotain muutakin kuin piirustarvikkeita tai palapelejä? Että voi lounaalla a) lukea lehteä, b) istua aloillaan kokonaisen tunnin? Että voi imuroida korkkarit jalassa ilman, että kukaan kyselee vieressä, miksi. Että voi tehdä pitsan tomaattikastiketta myöten itse, koska on aikaa?

Niin kai sitten. Aika erikoista.