Arvomaailmaa

Ja näin olen ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi, tänään sitten uudestaan työkkäriin tekemään suunnitelmaa työllistymisen edistämiseksi. 

Meillä oli tiistaina sukujuhlat, jossa sitten tuli muutama kysely myös minun opiskeluista, enkä mä voinut heille kertoa, että joo en ole enää koulussa vaan kävin juuri ilmottautumassa työttömäksi. Toki sitten kun olen valmis kertomaan sukulaisille/perheelle niin olen jo suunnitellut valmiiksi mitä sanon heille: ”jos näytät mulle työn, joka on viikonloppu-/iltatyö tai maksat mulle 500 €/kk niin mieluusti menen takaisin koulun penkille”. Tällä hetkellä suunnitelmistani tietää vain siskoni, mies ja pari ystävää. 

Mä olen sellainen ihminen, joka ei arvosta sitä koulutusta ja numeroita niin kamalasti. Mulle on tärkeää läheiset ihmiset ja, että on rahaa edes sen verran, että saa ruokaa ostetuksi. Jotenkin musta tuntuu, että arvostan niin erilaisia asioita, kuin sukulaiset. Aina kaikissa sukujuhlissa kuulee, kuinka heidän ja heidän lapsi on saanut kolmosia jne. entäs sitten, ei ne hyvät numerot pitkälle pötki, jos on luonteeltaan täysi kusipää, vai? 

En mä sitä kiellä etteikö hyvästi todistuksesta ja koulutuksesta olisi hyötyä ja apua elämässä, kyllä minäkin haluan ammatin ja todistuksen. Ja tiedän, että pyrin mahdollisimman hyviä arvosanoja saamaan, mutta ei mun maailma kaadu siihen, jos niitä parhaita arvosanoja ei tule. Sitten yritetään vaan seuraavaan kokeeseen enemmän.