Kävin maanantaina siellä työkkärissä. Eikä asiat mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Lähinnä näytin kaikki työtodistukseni ja sit hieman puhuttiin jatkosta, mutta tosiasiassa sain suunnitteluajan vasta kuukauden päähän. Jonkin verran ottaa päähän työkkärin hitaus. Nyt en siis kuukauteen voi oikein muuta tehdä kun odottaa seuraavaa työkkäri aikaa. Tylsääkö?!

Noh eilen tuli sitten pohdittua asioita ja loppu tulos pohdinnoille oli, että meille tulee kuuden viikon päästä pieni labradorin pentu <3 Aikaisemmin on siis ollut puhetta, että pentu tulisi vasta kesällä, mutta loppuen lopuksi tämä ratkaisu tuntuu paremmalta. Ajattelin asian näin, että kuuden viikon päästä en ole kuitenkaan vielä saanut työkkäristä mitään ja olen vielä ihan vain kotona, kun taas kesällä todennäköisesti ja toivottavasti olisin jo jossain työssä. Ja haluan ehdottomasti, että minulla olisi vapaata, kun meille tulee uusi pentu. 

Kun miehelle puhuin asiasta oli hän hieman hämillään. Aluksi oli sitä mieltä, että pennusta on vain vaivaa ja että onko ihan pakko. Mutta kun selittelin hänelle mielipiteitenä totesi hän vain lopulta, että ”sä kuitenkin jankkaat asiasta kunnes suostun, joten sama kai mun on nyt jo suostua” Elinen meni siis kasvattajan kanssa viestitellessä ja kavereiden kanssa puhuessa. 

Erityisesti olen kiitollinen yhdelle ihanalle kaverilleni, joka auttoi ja kuunteli huolenaiheitani tunnin verran. Koska vaikka minulla on kokoemuksia labradorista ja pennuista niin ei sitä omakohtaista kokemusta ole, mulla ei ole ollut koiran pentua olen nähnyt vierestä. Joten oli paljon asioita mielessä. <3 

Tänään olisi sitten tarkoitus siivoilla ja yhden aikaan nähdä ystävää ja muuten päivä taitaa mennä vain oleillessa.