Sunnuntai on lepopäivä!

Lauantai-sunnuntai välinen yö meni hereillä. Miehen ystävä oli eronnut riitaisesti, joten tuli meille yöksi, yö menikin sitten valvoessa seiskaan asti aamulla. Joten mitä voimme sunnuntailta odottaa, päivää sängyssä katsellen sarjoja ja torkkuen miehen kainalossa ja koira omassa kainalossa <3 Ihanan leppoisa päivä siis 🙂 Alitajunnassa miettien tulevaisuutta, tulevaa päivää ja mahdollista työkkärissä käyntiä. 20140120_023654.jpg

Itse kovasti haluaisin, joskus perustaa oman yrityksen ja ehkäpä pitää perhepäivähoitoa. Tuli eilen katseltua myytäviä taloja ja haaveiltua, että kunpa asiat olisivat jo siinä mallilla, että voitaisiin ostaa talo ja voisin siellä pitää perhepäivähoitoa, mutta jonain päivänä ehkäpä. Toisaalta oman yrityksen perustamisessa on isot riskit, mutta toisaalta mun työmoraalissa ei ole ollut ikinä mitään vikaa, joten ehkäpä se on mahdollista sitten joskus, mutta siihen menee vielä varmaan 5 vuotta ainenkin, kaikki omalla painollaa.

Se on jännä kuinka minä varsinkin mietin tulevaisuutta hyvinkin paljon ja miten haluaisin asioiden menevän jne. Ja kun jälkeenpäin miettii mitä kaikkea on tullut suunniteltua, vaikka viisi vuotta sitten, niin oikeastaan mikään niistä ei ole niin kuin minä suunnittelin joskus. Mutta ei se todellakaan tarkoita, että asiat olisi huonommin kuin olisin suunnitellut, vaan asiat on yleensä mennyt jopa paremmin kuin olen ajatellut. Kaikella on tarkoitus vai miten se menikään. 

20140120_023852.jpg

Mietin, että voisin mennä joka tapauksessa käymään työkkärissä ja viedä sitten perässä eropaperit. Saisi asioihin vähän selvyyttä ja edes pikkaisen vietyä eteenpäin. Mikä tarkoittaa sitä, että täytyy mennä koiran kaa aamulenkille ja laittamaan auto lämpimään. 

Suhteet Oma elämä

Todellisuus iski

Oih joku on jo käynyt lukemassa ensimmäisen tekstin ja tykännyt siitä, hih <3

Mutta joo olipahan eilen päivä. Herättyäni huomasin, että puhelin valittaa, ettei pääse sähköpostiin, puhelimessa on siis koulun sähköposti. Tabletti käteen ja kokeilemaan muita koulun palveluja ja vastaus oli seuraava:

2014-01-18-16-12-51.png

Nyt mut on siis oikeasti pistetty pihalle koulusta. Eli luulisi eropapereidenkin tulevan maanantaina, niin pääse työkkäriin katsomaan mitä ne toteaa minulle. Tuli kyllä sellainen olo, että mitä mä oon mennyt tekämään, entä jos mikään ei menekään niin kuin pitäisi, en saakkaan koskaan ikänä oppisopimuspaikkaa mistään. Pelko ja ahdistus valtasi ihan totaallisesti. Taas kerran aloitan kaiken alusta, milloin mun elämä oikein alkaa-olo, tietääkö kukaan mitä tarkoitan?

Mutta tosissaan, jos koulussa istumalla saan 220€/kk ja tyämarkkinatuki oli muistaakseni alimmillaan 700€/kk niin silloin mielummin olen sillä, kuin stressaisin joka kuukausi mistä saan rahaa ensi kuuksi. Toki mies varmasti pystyisi kustantamaan myös minunkin elämisen, mutta mä en halua sitä. Ei meillä kyllä ole kaikki kustannukset mennyt puoliksi, mutta siihen haluan pyrkiä. Mitä mieltä olette avopuolison elättämisestä, vai tulisiko pyrkiä siihen, että molemmat kantaa kortensa kekoon?

Mieheni on jo käynyt koulut ja on siis työelämässä, tosin lomautuksella ollut jo taas jonkin aikaa, mutta kuitenkin. Mä haluan töihin, mä haluan meille normaalin arjen, jossa molemmat käy säännöllisesti töitä. Se on siis mun tämän hetken unelma, normaali perus arki, jotta sitten joskus voisi tehdäkin jotain epänormaalimpaa, mistä sitten osaisi enemmän nauttia.

Hyvää sunnuntaipäivää kaikille! 🙂

Työ ja raha Opiskelu Työ