Pandoja, oi pandoja

Syyskuussa saatiin hyviä uutisia. Jättiläispandat eivät ole enää erittäin uhanalaisia. Laji luokitellaan nyt vaarantuneeksi, joten vuosien suojelutyö on tuottanut tulosta. Toki paljon on vielä työtä edessä. Kiinan reissullamme halusimmekin nähdä pandoja, mutta pandojen kannalta mahdollisimman siedettävässä paikassa. Eettinen ja vastuullinen matkailu on meille tärkeää, joten sopivia kohteita ei ollut juurikaan tarjolla. Kiinassa eläinoikeus- ja ympäristöasiat ovat valitettavasti edelleen huonossa jamassa, vaikka esim. bambumetsien istuttaminen (aiemmin tuhottujen metsien tilalle) on kasvattanut pandakantaa. Eläintarhoissa kumpikaan meistä ei ole käynyt vuosikausiin. Lopulta valitsimme vierailukohteeksi tutkimus- ja kasvatuskeskuksen Chengdu Research Base of Giant Panda Breeding Chengdussa, Sichuanin maakunnassa.

Herätyskello soi aivan liian aikaisin Chengdun 2030-hostellissa. Nousimme kuitenkin reippaina ylös, koska tiedossa oli jotain erityistä. Saavuimme pandakeskukseen aamuvarhaisella pandojen vielä nukkuessa. Kävelimme suuressa, vehreässä keskuksessa ympäriinsä saadaksemme käsityksen alueesta. Kun huomasimme, että hoitajat kantoivat aamupalaa aitauksiin, jäimme odottamaan. Hiljalleen pandat kömpivät esiin nakertamaan aamiaiseksi tarjolla olevaa bambua.

Pandat olivat niin ihania ja söpöjä – en kestä! Tuntui oudolta nähdä massiivinen otus tai pandavauveli lähietäisyydeltä. Vaikka keskuksen idea on kasvattaa pandoja mahdollisimman hyvin ja saada ne lisääntymään, olin etukäteen hieman skeptinen koko paikan suhteen. Toki keskuksessa oleminen ei vastaa luonnossa olemista, mutta keskuksessa syntynyt tai asuva panda ei juuri muutenkaan muistuta luonnossa elävää sukulaistaan. Nämä täysihoidossa olevat pandat eivät pärjäisi luonnossa. Vapautettuja pandoja on kuollut, joten nykyään vapautetuille pandoille asennetaan GPS-pannat, jotta niiden selviytymistä voi seurata.

Oletin näkeväni ankeutta, mutta pandat nauttivat olostaan. Syömisestä, riehumisesta ja nukkumisesta. Kuulostaa vähän meidän jokapäiväiseltä agendalta reissussa. Välillä suloisten karvaturrien tekemisiä seuratessa unohtui, että pandat ovat kuitenkin karhuja, siis petoeläimiä.

Meidän ehdottomia suosikkeja puistossa olivat kultapandat. Pienet, punertavat ja ketterät kaverit sinkoilivat ympäriinsä. Koska suurin osa vierailijoista keskittyi mustavalkoisiin sukulaisiin, saimme rauhassa ihailla kultapandoja. Kultapandat hyppivät puusta toiseen, ja onnessaan nakersivat bataattia.

Usein puhutaan virheellisesti pandojen myymisestä ulkomaille, mutta todellisuudessa pandat ovat Kiinan valtion omaisuutta, ja niitä vain lainataan ulkomaille. Itselleni tuli yllätyksenä, että pandojen lainaamisesta käytetyt rahat käytetään suojelutyöhön. Tämä on todella hyvä asia, mutta elinolosuhteet ulkomailla eläintarhassa eivät varmasti ole yhtä hyvät kuin Chengdun tutkimuskeskuksessa. Ajatus pandojen suunnitellusta muutosta Ähtärin eläinpuistoon kammottaa. Chengdun tutkimuskeskus tekee tärkeää työtä, mutta toivottavasti lajin suojelu kehittyy myös sen luontaisilla elinalueilla.

Kaiken kaikkiaan vierailu oli erittäin positiivinen kokemus. Pidimme erityisesti siitä, että eri-ikäiset pandat pidetään erillään. Pandoja ei myöskään enää onneksi saa pitää sylissä. Toivottavasti myös äänekkäät kiinalaiset turistit oppivat jotain pandoista ja niiden tilanteesta.

 

Vinkkejä vierailulle:

–       Vierailun voi helposti toteuttaa omatoimisesti. Omatoiminen vierailu on huomattavasti halvempi kuin turistikierros. Suurista ryhmistä ja matkaoppaasta lähtee yleensä paljon ääntä, mikä puolestaan stressaa pandoja. Vierailun aikana tulee olla mahdollisimman hiljaa.

–       Saavu paikalle mahdollisimman ajoissa. Me olimme lippuluukulla n. klo 7.30, jolloin ei ollut vielä yhtään jonoa. Saimme liput, ja kävelimme rauhassa kohti aitauksia. Saavuimme paikalle juuri, kun pandat heräilivät ja nauttivat aamupalaansa, tietenkin bambua.

–       Keskuksessa voi liikkua helposti jalan, mutta kävelyä tulee paljon, joten valitse mukavat kengät. Keskuksessa ajaa ympäriinsä golf-auton tyylinen pikkubussi, jota kiinalaiset turistit suosivat. Liikuntarajoitteisille tämä on hyvä palvelu, mutta muuten suosittelen kävelyä.

–       Varaa vierailulle tarpeeksi aikaa. Suurin osa kävijöistä on puistossa n. 4 tuntia, mutta me viihdyimme paikalla pari tuntia pidempään. Jos olet pandafani niin et välttämättä halua lähteä puistosta pois ollenkaan. Puisto on myös yllättävän kaunis, ja siellä on mukava kävellä. Erittäin miellyttävä pakopaikka pois saasteista ja kaupungin vilskeestä.

–       Kannattaa tutustua etukäteen alueen karttaa, ja miettiä missä järjestyksessä kiertää aitauksia.

–       Ole hiljaa aitausten lähettyvillä. Älä ota kuvia salamalla.

 

Miten pandakeskukseen pääsee?

Pandakeskukseen pääsee helposti Chengdun metron heinäkuussa 2016 avatulla kolmoslinjalla (line 3). Metropysäkin nimi on Xiongmao Avenue (Xiongmao tarkoittaa kiinaksi pandaa). Metroaseman opasteita seuraten pääsee bussipysäkille, josta vielä körötellään itse pandakeskukseen.

Pandakeskukseen voi toki saapua myös turistibussilla ja taksilla, mutta uuden metroaseman ansiosta julkisen liikenteen yhteydet ovat niin hyvät, että suosittelemme yllä olevaa yhteyttä. Myös paikallisbussit ajavat suoraan pandakeskukseen, mutta metron ja bussin yhdistelmä on huomattavasti nopeampi. Metroasemien automaatit toimivat englanniksi, ja Xiongmaon asemalla on yleensä myös kielitaitoista henkilökuntaa paikalla. Itse saavuimme asemalle seitsemän jälkeen aamulla, ja herätimme Panda-infon työntekijän torkuiltaan.

Kolmoslinjan metrovaunut ovat myös pandateemaisia. Metallitolppien pinta on hiottu muistuttamaan bambua, ja kädensijat ovat pandan pään muotoisia korvine kaikkineen. Penkkien päässä on myös pandan nassukka.

 

SEURAATHAN REISSUAMME MYÖS FACEBOOKISSA JA INSTAGRAMISSA!