Irkutsk 355 vuotta

Irkutskissa hortoillessa kuultiin Kirovin aukion suunnalta vahvaa laulantaa, ja otettiin suunta ääntä kohti. Hetken kävelyn jälkeen löydettiin lava, jossa harjoiteltiin jotain näytelmää. Oltiin jo jatkamassa matkaa, kun mieletön rock-ääni kajahti ilmoille ja kohta kasakoilta vaikuttavat veijarit jo tanssivat ympäri lavaa. Chrisu taisi kärsiä myötähäpeästä, kun oli livistämässä pois, mutta minä istahdin onnellisena lavan eteen. Biisi toisensa jälkeen muistutti vahvaa rock-musikaalia, ja tanssikohtaukset olivat aivan mielettömiä! Varsinkin äijiltä, jotka ruumiinrakenteeltaan muistuttivat moottoripyöräjengiläisiä ja hevibändin roudareita. Nautittiin ilmaisesta showsta, auringonpaisteesta ja kiireettömyydestä.

Myöhemmin kuulimme, että esitys oli osa Irkutskin juhlavuotta, koska kesäkuussa tuli 355 vuotta kaupungin perustamisesta. Näytelmä oli tarkoitus esittää seuraavana päivänä. Toivon hartaasti, että esitys meni hyvin, koska meidän näkemissä harjoituksissa oli aika paljon sähläystä. Meille se oli ihan hauskaa, mutta en sitten tiedä, mitä mieltä maksavat asiakkaat olivat.

Esitys vain vahvisti mielikuvaani Irkutskista Siperian Turkuna, koska mieleeni tuli heti Turun Keskiaikaiset markkinat. Jokavuotinen tapahtuma oli monelle turkulaiselle teatterinuorelle ensimmäinen paikka päästä esiintymään julkisesti. Mahtava tapa myös tuoda kaupungin historia näkyväksi ja ihmisten joukkoon! Irkutsk onkin Siperian kulttuurin kehto, mikä juontaa juurensa siitä, että monet intellektuellit ja kulttuurivaikuttajat lähetettiin 1800-luvun alussa maanpakoon Siperiaan.

Tapahtuma muistutti myös siitä, että matkustamisessa parasta on se, että eksyy sattumalta oikeisiin paikkoihin ja kohtaa yllättäviä tilanteita. Kun aikataulu on joustava, niin voi jäädä nauttimaan oudosta äijämusikaalista kaupungissa, jossa tarkoitus oli olla vain piipahtaa.