Kun reissuväsymys iskee

Kaksi kuukautta jaksoin painaa täysillä. Nyt se kuitenkin iski – nimittäin reissuväsymys. Kolme viikkoa täyttä häkää Venäjän halki, kolme viikkoa ristiin rastiin Mongoliaa, ja siihen päälle Kiinan kohokohdat jälleen kolmessa viikossa. Chengdussa meni puhti pois (eli Ella-Chrisu –kielellä pulttibois), ja alkoi väsyttää niin maan piruusti. Ensin tuli kiukku, sitten hajamielisyys ja voimattomuus. Onnistuin vielä saamaan flunssan, joka vasta viikon kuumeilun jälkeen on alkanut laantua.

Hajamielisyyttä kuvaa se, että laitettiin sohvasurffauspyyntöön väärät päivämäärät (marraskuu lokakuun sijaan). Oli hostilla vähän ihmettelemistä, kun ilmestyttiin vääränä päivänä oven taakse. Käynti hot pot -raflassa, jonka piti olla kohokohta Chengdussa, oli lähinnä uuvuttavaa, koska ”tässä pitää itse laittaa noi vihannekset ja tofut tonne liemeen – en mä jaksa!”. Kaiken lisäksi Chrisu sai liian mausteisesta ruoasta vatsanväänteitä. Kahtena aamuna suunnitelmat meni uusiksi, kun jompikumpi oli kipeä tai vaan väsytti todella paljon. Kaikesta huolimatta päätettiin lähteä Emeishan-vuorelle, joka osoittautui todelliseksi turrehelvetiksi. Vuorelta palatessa unohdettiin kameralaukku bussiin. Ihmeen kaupalla saatiin se takaisin varikolle sprinttauksen, puhelinsoittojen, anelun ja lahjontasetelien avulla. Blogin hiljaiselo johtuu siis vaan yksinkertaisesti siitä, että ei olla jaksettu kirjoittaa, mutta nyt alkaa vihdoinkin väsymys helpottaa. Oli pakko hidastaa tahtia.

Lopulta päästiin maalle lataamaan akkuja (toki en tiedä onko kaikki samaa mieltä siitä, että 6 tunnin hikinen vaellus vuorilla on akkujen lataamista) ja rentoutumaan. Pikkukylät, hymyilevät ihmiset, apinat, vihreä tee, tuoreet hedelmät ja raikas ilma tuntuvat taivaallisilta. Kun saadaan energiatasot jälleen kohdilleen niin eiköhän meidän first world problems tunnu jo aika pieniltä. Eli ei muuta kuin viherjauhetta naamaan ja Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosta jännittämään. Voimahalit kaikille!