Sokeana hetkenä
Burjatian pääkaupungissa Ulan-Udessa päädyimme sohvasurffaamaan aurinkoisen Aryunan luokse. 38-vuotias leidi asustaa kissansa Alisan kanssa lähiössä seitsemisen kilometriä keskustasta. Hän toivotti meidät iloisesti kotiinsa, ja tutustuimme teekupposten ääressä. Hän rakastaa matkustamista, vaeltamista, on kiinnostunut eri kulttuureista, puhuu sujuvasti englantia, tekee vapaaehtoistyötä ja majoittaa usein sohvasurffaajia ympäri maailmaa. Joka kesä hän osallistuu orpojen ja vähävaraisten lapsien retkille vapaaehtoisena. Kaiken tämän hän taitaa siitä huolimatta, ettei näe.
Nuorena sokeutunut Aryuna osoitti suurta luottamusta päästämällä meidät kotiinsa. Käsikynkässä suuntasimme tutustumaan kaupunkiin. Hän näytti meille maailman suurimman Leninin pään, joka onkin kaupungin suurin nähtävyys. Yhdennäköisyys Chrisun kanssa on ilmiselvä, eikö? Monet reissaajat skippaavat Ulan-Uden, ja nekin, jotka siellä pysähtyvät eivät kaupungista juuri tunnu innostuvan. Itse yllätyin kaupungin rennosta tunnelmasta ja suloisesta kävelykadusta.
Pääsimme myös ekaan buddhalaistemppeliin tällä reissulla (jatkoa seuraa!). Aryuna opetti meille etikettisäännöt temppelivisiitille. Temppelissä kuljetaan myötä päivään, ja selkää ei ikinä saa kääntää Buddhalle. Ennen temppeliin sisälle menoa, se yleensä kierretään ensin ulkopuolelta – myötä päivään tietenkin. Tutustuimme omiin horoskooppieläimiimme patsasmuodossa. Ella ja Chrisu, lehmä ja rotta. Yhdennäköisyys on jälleen kiistämätön 😉
Toivoisin, ettei minun tarvitsisi kirjoittaa tätä tekstiä. Ettei olisi tarvetta mainita, että Aryuna on sokea. Kuitenkin useimmissa yhteiskunnissa sokeat elävät hyvin eristettyä elämää, ja Venäjällä suomalaisesta avustajajärjestelmästä saa vain haaveilla. Brysselissä asuessani kaveripiiriini kuului italialainen tulkkina työskentelevä poika, joka oli sokea, joten itselleni sokean kanssa oleskelu on jo hyvin luonnollista. Tutustukaa tekin siis ennakkoluulottomasti ja rohkeasti vastaan tuleviin kaikenlaisiin ihmisiin, vaikka olisivatkin hieman erilaisia kuin itse olette. Jälleen kerran – kliseistä, mutta totta: matkailu avartaa.
