Tervetuloa Mongoliaan!
Kolmen viikon Venäjällä seikkailun jälkeen pääsimme vihdoin Mongoliaan. Rajan ylitimme bussilla, joka on huomattavasti junaa nopeampi ja halvempi. Jo rajalla selviää, että mongolialaiset taitavat englantia venäläisiä paremmin, ja ovat muutenkin leppoisaa sakkia. Maisemat bussin ikkunasta ovat kuin suoraan luontodokumentista. Sama silmiä hivelevä tykitys jatkui koko kolmeviikkoisen Mongolian seikkailumme aikana. Kohokohdista kerromme seuraavissa postauksissa.
Trans-Mongolian junamatka tuntuu olevan kilpasiskojaan Vladivostokiin johtavaa Trans-Siperiaa ja Mongolian kiertävää Kiinaan johtavaa Trans-Mantsuriaa suositumpi tapa kokea legendaarinen junamatka. Moni matkaaja kuitenkin viipyy Mongoliassa vain muutaman päivän, mutta me halusimme ottaa kaiken ilon irti. Olihan kuukauden viisumi maksettu (toinen vaihtoehto olisi ollut 10 päivän transit-viisumi), ja todennäköisyys uudesta reissusta Mongoliaan tuntui suhteellisen pieneltä. Luontointoilijoina Mongolia oli meille unelmakohde erämaineen ja vuoristoineen.
Mongolian 3,2 miljoonasta puolet asuu pääkaupunki Ulan Batorissa ja puolet muualla maassa. Vaikka kaupunkeihin muuttaminen on yleistynyt, paimentolainen elämäntapa on voimissaan vielä 2000-luvulla. Harvassa paikassa perinteet ja alkuperäiskulttuuri ovat näin luonnollisesti koettavissa. Gereissä asuminen, kansallispuvuissa käpystely ja eläinten paimentaminen ovat arkipäivää, eivät turisteille rakennettua kulissia.
Mongolian kieli kuulostaa suomalaiseen korvaan kuiskailulta, mutta lausuminen tuntuu helpolta. Paikallinen tervehdys ”Sain bainuu!” naurattaa. Siis minne saan painua? Kyseistä tervehdystä ja kiitoksia (”bayarlalaa”) tuleekin hoettua joka välissä.
Monia tuntuu Mongolia kiehtovan, mutta mikä tarkemmin? Luonto, ihmiset, kulttuuri, aavat maisemat vai jokin muu? Mielellämme kuulemme mikä lukijoita kiinnostaa, joten kerrothan kommenteissa mistä haluat seuraavissa postauksissa lukea. Tervetuloa Mongoliaan!
FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN / BLOGIT.FI