Vaellus Kiinan muurilla
Pekingin viikon ehdoton kohokohta oli retki Kiinan muurille. Ensimmäiset askeleet muurilla tuntuivat uskomattomilta ja epätodellisilta. Mä seison Kiinan muurilla! Sillä, josta olen koko pienen ikäni ajan kuullut, ja massiivisuutta ihmetellyt. Maisemat saivat pään pyörälle, ja hymy nousi kasvoille tuulessa.
Suurin osa turisteista käy Kiinan muurilla muutaman tunnin järjestetyllä retkellä, mutta muurille voi suunnata myös omatoimisesti. Erityistä taitoa tai seikkailunhalua tämä ei vaadi, koska osuuksia löytyy kaikenkuntoisille, ja lähelle muuria pääsee julkisilla kulkuneuvoilla. Moni turisti kiipeää muurille, ottaa muutaman kuvan ja suuntaa takaisin kaupunkiin. Me halusimme tapamme mukaan paeta massoja ja vaeltaa muurilla, emme vain käväistä siellä.
Ruuhkaisin paikka kokea Kiinan muuri on Badaling, jota halusimme välttää kuin ruttoa. Muita suosittuja paikkoja ovat mm. Mutianyu ja Jingshangling. Pekingin hostellillamme sattui olemaan ”sisarhostelli” lähellä muuria, Gubeikoun kylässä. Päätimme majoittua sinne pariksi yöksi, ja tehdä yhden pidemmän päivävaelluksen muurilla.
Onnellisina jätimme Pekingin saasteet taaksemme, ja suuntasimme vuoristoon. Great Wall Box Housessa meidät vastaanotti sympaattinen Jim ja hänen suloiset kissansa. Talo tarjosi ensimmäisen illan päivällisen – kasan dumplingseja eli kiinalaisia nyyttejä. Great Wall Box House tarjoilee vain kasvisruokaa, mutta erittäin maistuvaa sellaista, ja vaihtoehtoja on useampia. Kaunis hostelli muistuttaa enemmänkin hotellia. Yksityiset huoneet eivät ole halvimmasta päästä, mutta makuusalipaikat sopivat myös budjettimatkaajan kukkarolle.
Gubeikousta lähtee monia eri muurinpätkiä, joten vaihtoehtoja on paljon. Jimin vinkkien perusteella päätimme seuraavana aamuna mennä taksilla Jingshanglingin itäportille, ja kävellä sieltä kohti Gubeikouta. Näin meidän ei tarvinnut murehtia saammeko Jingshanglingista paluukyytiä takaisin hostellille. Suurin osa jo muutenkin pienestä määrästä vaeltajia kulkee reitin toisinpäin, joten Jim lupaili, että muurilla ei pitäisi olla ruuhkaa.
Aamun ensimmäiset tunnit saimmekin olla aivan rauhassa. Jingshanglingin osuus on täysin entisöity. Se sisältää paljon nousuja ja laskuja, joten reidet olivat aika nopeasti hapoilla. Maisemia ihaillessa se ei kuitenkaan haitannut. Pääsisäänkäynnin eli läntisen portin kohdalla muurille pääsee köysiradalla (cable car) jyrkkien portaiden kiipeämisen sijaan, mikä tuo valitettavasti mukanaan suuria turrelaumoja. Meille kävi erityisen huono tuuri, koska muurille saapui samaan aikaan luokkaretkellä ollut koululaisryhmä. Koska kävelimme muuria ”väärään suuntaan” niin päällemme vyöryi 500 sinisiin verkkareihin pukeutunutta ipanaa, jotka ristimme siniseksi armeijaksi. Ryhmän ohittaminen kesti oman aikansa, ja välillä ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Loppujen lopuksi kokemus oli oikeastaan aika huvittava ja hauska. Olisi vaan pitänyt olla action camera päähän köytettynä, kun sukelsimme lapsilauman läpi.
Koululaisista eroon päästyämme saimme olla loppupäivän omissa oloissamme. Jingshanglingin jälkeen muuri muuttuu ”villimmäksi” eikä suurinta osaa pätkästä Gubeikouta kohti ole restauroitu ollenkaan. Ruoho kasvaa siellä täällä, ja tiiliä puuttuu, mutta itse pidin tästä rempallaan olevasta alueesta enemmän kuin turisteja varten silotellusta pätkästä.
Matkalla ei voi eksyä, koska muuri jatkuu luonnollisesti vain yhteen suuntaan. Vastaan tuli maanviljelijöitä ja hedelmämyyjiä, hylättyjä taloja, peltoa ja metsää. Vartiotorneissa oli hyvä pysähtyä syömään eväitä. Vaelsimme Chrisun kanssa hiljaa välillä toisiimme vilkaisten ja hymyillen. Luonnon kauneutta ei tarvinnut ääneen päivitellä vaan nautimme hiljaisuudesta ja hellästä tuulenvireestä. Lyhyilläkin vaelluksilla on mahdollista kokea olevansa yhtä luonnon kanssa. Välillä pysähdyin miettimään sitä työmäärää, joka muurin rakentamiseen on vaadittu. Syviä henkäyksiä kuultiin matkan varrella paljon.
Miten päästä Kiinan muurille omatoimisesti?
Tässä vinkit, joiden avulla voit kokea saman kuin me onnelliset.
– Bussit kohti Gubeikouta lähtevät Dongzhimenin bussiasemalta, jonne pääsee kätevästi metrolla. Seuraa aseman opasteita bussille 980 määräpaikkana Miyun. Köröttele Miyunissa päätepysäkille asti. Vaihda bussiin 25 (menee kerran tunnissa ja viimeinen bussi lähtee n. klo 16.30) tai taksiin. Taksi on toki nopeampi, mutta huomattavasti kalliimpi. Bussi 25 maksaa 1 RMB, taksi 140 RMB. Jos hinta ei ole ongelma tai matkustat ryhmässä, niin suosittelemme taksia. Takaisin Gubeikousta Miyuniin taksin voi saada huomattavasti halvemmalla, koska yleensä kuskit vain vievät turistit muurille ja ajavat tyhjänä takaisin. Odottaessamme bussia meille tarjottiin paluukyytiä Miyuniin hintaan 40 RMB. Päädyimme kuitenkin bussiin.
– Kannattaa ladata matkakorttiin arvoa, koska sen avulla matkustaminen on helpompaa ja halvempaa. Kortti näytetään sekä bussiin noustessa että poistuttaessa. Gubeikou kuuluu vielä Pekingin provinssiin eli samalla matkakortilla voi matkustaa niin suurkaupungin metrossa kuin pikkukylien busseissakin.
– Kannattaa nostaa rahaa Dongzhimenilta, koska ainakaan me emme nähneet pankkiautomaatteja Gubeikoussa. Myös eväät kannattaa ostaa kaupungista, koska Gubeikoun pienissä kyläkaupoissa ei ole juurikaan länsimaisen vaeltajan makuun sopivaa snackia. Oreot pelastivat meidät jälleen kerran! Kannattaa syödä ennen bussiasemalle saapumista, mutta myös viereisen Raffles-kauppakeskuksen pohjakerroksesta löytyy paljon ruokapaikkoja, joskin hieman hintavia. Valinnanvaraa on kuitenkin paljon, ja rinkka selässä mahtuu kulkemaan. Kun nautimme lounasta food courtissa, Robinin Frontside Ollie pärähti soimaan – selkeällä suomen kielellä. Erittäin hämmentävä kokemus.
– Great Wall Box House tarjoaa mahtavan kotipesän muurireissuille! Reittivaihtoehtoja on monia, ja henkilökunta auttaa mielellään. Heiltä saat myös vinkkejä, jos haluat telttailla muurilla. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti käyneet muillakin muurin osuuksilla Gubeikousta käsin.
– Toteuttamamme reitti: taksi Jingshanglingin itäportille, ja sieltä n. 6,5 tunnin vaellus (n. 15 km) takaisin Gubeikoun kylään. Osa reitistä kulkee armeijan alueella, jonka kohdalla pitää kiivetä muurilta alas, ja kiertää läheisen kylän kautta. Muurille takaisin kiivetään, kun piikkilanka-aita muurin yllä loppuu. Muuria seuraillen pääsee helposti takaisin kylälle – juuri sopivasti päivällisaikaan.
Muistathan seurata reissuamme Instagramissa ja Facebookissa!