Lähteminen…

…hyvästit, elämä ja sen kiertokulku, oma paikka kaikessa siinä.

Elän elämänvaihetta, jossa lähipiiriin syntyy vauvoja. Oman ensimmäisen vauvani sain 5 vuotta sitten ja sen jälkeen niitä syntynyt lähistölle useita vuodessa. Tälle syksyllekin odotellaan ainakin neljää pulleroa. Nämä vuodet ovat pikkulapsiaikaa.

Kaksi vuotta sitten olin hautajaisissa ja sukulaisnainen sanoi ”…näitä teillä on vielä edessä”, ja silloinkin mietin, että niin. Tulossa on monenlaisia elämänvaiheita, joista ehkä joku on sellainen kun hautajaiset ovat suuremassa osassa kuin vauvat.

Tämä johdantona sille, että olen aika vähän ollut hautajaisissa ja aika vähän joutunut hyvästelemään rakkaita.

Tänään hyvästelimme yhden rakkaan, lempparisukulaiseni Miehen suvusta, vaikka niin ei ehkä saisi sanoa, mutta ehkä juuri tänään saa. Hautajaiset tuntuivat monenlaiselta. Ajattelin syvällisiä, mutta myös kepeitä asioita. Muistoja ja muiden muistoja, omaa surua mutta ehkä muiden suurempaa surua. Elämää ja mitä siitä jää, mitä kenestäkin jää elämään.

Vaikein hetki on lähteä kappelista, kun poismennyt on hyvästelty ja on aika jatkaa matkaa.