Ihana vauva, ihana kesä

Parasta maailmassa on paljasvarpainen vauva ulkona!

Vauva on jo monta viikkoa ollut todella hyvällä tuulella. Hän hymyilee leveästi, kaikille. Ja avaa suunsa oikein suureksi, niin että silmät ja nenä menevät vähän ryppyyn ja poskeen tulee kuoppa. Hän on päässyt maahan mönkimään, konttaamaan ja nousemaan pieniä tukia vasten, ja samalla myös kaatunut uudestaan ja uudestaan. Syönyt koivunkukintoja, voikukan lehtiä ja maannut suu auki hiekassa ottaen tuntumaa.

Viikonloppuna opetimme häntä nukkumaan. Kuuntelin toisesta huoneesta öistä itkua miehen hyssytellessä, ja mietin että itseasiassa tykkäsin imettää öisin. Miksi vieroitamme? Muutaman yön itkeskely kuitenkin kannatti ja nyt hän on nukkunut kaksi kokonaista yötä. Se on ihan älytöntä!

Miten paljon rakastankaan näitä päiviä kun ulkona ei tarvitse sukkia. Kaikki on kepeää ja helppoa. Ei tarvitse keksiä tekemistä kun voi vain mennä ulos.