Kaspar Hauser

Olin teatterissa. Q-teatterin Kaspar Hauser sai uskomattomat hehkutusarviot Hesarissa. Ja täytyy kyllä sanoa, että hyvä se olikin. Jälkeenpäin olo oli nauranut ja hyvinvoiva, hyvä lisävire tulee siitä että seuralaisen synnytys alkoi Eero Ritalan läpille nauraessa. Puhutaan ajasta ennen ja jäljeen Kaspar Hauserin – todellakin. Jälkitunnelmassa oli jotain samaa kuin siinä, kun lukioikäisenä näin KOM-teatterin Aina joku eksyy, silloin todella rakastuin teatteriin. Ja nyt usko palasi, teatteri voi olla hauskaa ja kevyttä ja silti sanoa jotain ollennaista. Ja kestää alle kolme tuntia, jopa niin että lisääkin olisi voinut katsoa. (Nykyään tuntuu että kaikki leffat ja teatterit kestää 3-4 tuntia ja en vaan pysty keskittymään niin pitkäksi aikaa mihinkään.)

Ja se piti vielä sanoa, että Jussi Nikkilä on ihana. 

Teatterin lisäksi olin viikonloppuna Kinuskilla-kahvilassa Kellokoskella. Todella symppis mesta, suosittelen jos sinne päin sattuu. Ja siitä, että mikä yhdistää mun Miestä ja isää…Kahvilan pihaan ajettaessa ”Kellokoskihan yleensä tunnetaan mielisairaalasta, mutta täällähän on ollut paljon teollisuutta…” Arvatkaa kuka puhuu?