Kakku! Joo joo joo!!

Jotta lomasta tulisi onnistunut, pitää ennakkoon sanoa ääneen mitä haluaa lomalla tehdä. Listani pääsiäislomalle oli: leipoa banaanikakku ja sämpylöitä, siivota kaappeja, tehdä vähän töitä sekä ulkoilla ja olla paljon lasten kanssa. Toteutin kaikki. Hyvä minä! Olisin kyllä voinut lisätä listalleni levon, sillä se jäi nyt muiden jalkoihin. Päiväuniaikaan toteutin listaa ja yöuniaikaan murehdin.

Pienemmästä on kasvanut todellinen touhupakkaus. Pääsiäistä edeltävä viikko (kuten noin puolet alkukeväästä) sisälsi sairastelua ja sen vuoksi pakollista sisälläoloa. Pääsiäisenä purettiin energioita ulkona. Tänään pieni köpötti mäkeä alas huutaen: ”Kakku! Joo joo joo!! Kiikkaa! Joo joo joo!!” Pihahommat kiinnosti.

Isommassa riittää virtaa ja höpinää myös entiseen tahtiin. Hänen uusi bloginsa on kuulemma nimeltään ”Kierrätä ja muista”. Palstalla seikkailevat myös naapurin lapset.

Vaikka olen nykyisin uraihminen jaan teille silti koti-ihmisen vinkin. Viime aikoina olen lisännyt sämpylätaikinaan hamppurouhetta, se ei varsinaisesti tee maulle mitään suuntaan tai toiseen, mutta hamppurouhe sisältää valtavasti proteiinia ja tekee herkkusämpylöistä kunnon ruokaa. (Huom. Ei ravitsemustieteilijöiden eikä varsinkaan Espoolaisten Laatua lasten lautasille -vanhempien hyväksymä fakta.) Kakku tehtiin tällä reseptillä. Osan jauhoista korvasin soijajauhoilla ja lisäksi laitettiin kaakaojauhetta. Molemmilla kerroilla kakkua tehdessäni se on mystisesti jäänyt tosi raa’aksi, joten kakku on ollut sellainen kuivakakku goes mudcake tyyppinen, mutta tosi hyvää, ja makeaa.

Ja kas siinä todiste myös siitä, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän saa aikaan. Olen kevään aikana leiponut varmaan yhtä paljon kuin kotiäitinä yhteensä, vaikka on ollut saatanan kiire ja stressi.

Töissä on kivaa. Mutta tekemistä on niin paljon, etten ehdi tehdä mitään kunnolla. Haluaisin olla tosi hyvä ja joudun kokoajan alisuoriutumaan ja se on turhauttavaa. On myös inhottava jatkuvasti pelätä, että joku keksii kysyä tai kyseenalaistaa miksi jotkut asiat on tehty niinkuin on tai vielä pahempaa, miksei joitain asioita ole tehty ollenkaan.

Poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa about kaikesta ja välillä tuntuu, että hukkaan omat toiveeni ja tavoitteeni samalla. Siinä siis yksi lomaöiden murehtimisaihe, m-i-t-ä m-i-n-ä h-a-l-u-a-n? En tiedä. 

Ja hei J, täällä ollaan taas. Hyvä kun muistutit. ;)