Äidillekin tarroja?

Pieni on kipeä. Ja heräsi puoli kuusi. Minäkin heräsin puoli kuusi, kyllä väsyttää. Pieni on todella leppoisa unille menijä, vilkuttaa pinnasängystä, kääntää kylkeä ja on unessa. Tänään kipeys, yliväsymys ja puolihuolimattomat rutiinit saivat Pienen sekoamaan ja pelkkä pinnasängyn lähestyminen kiihdytti raivoihin. Vuorossa olikin lähes tunnin kestävä uhmakohtaus-tyyppinen steppailu, suora huuto jne. sekoilu.

Olin aivan loppu ja kiukkuinen. Ja vaikka tiedän, että Pieni tuskin alkaa puhumaan kesken raivokohtauksen (kun ei ole aiemminkaan juuri jutellut), niin taannuin silti kyselemään mitä haluat, haluatko pois sylistä… ei tullut vastausta.

Koitin pitää itseäni rauhallisena ja mietin, että millä palkitsen itseni, kun lopulta saan huutajan unille. Rööki, oli ensimmäinen mitä tuli mieleen, mutta Lapsinkin on kotona, eikä täällä edes ole tupakkaa. 

Aloitimme Lapsen kanssa seesteisen sämpylöiden tekemisen ja samalla aloin ihan tosissani miettiä, että jos Pieni on yhtä paha uhmassaan kuin Lapsi, niin kannattaisi oikeasti alkaa miettiä itselleen selviytymiskeinoja. Jo tämä perusteltu kipeän lapsen huuto tuntui kohtuuttomalta ja tulen vihaiseksi tavalla jota on hankala purkaa. (Yleensä soitan siinä kohtaa Miehelle.) Jos ja kun edessä on tuntikausia huutoa, jota pitäisi kuunnella zen-mielentilassa, niin millä voisi palkita itsensä?

Ekaksi tuli mieleen tosiaan tupakka, mutta sovitaan nyt kuitenkin että se ei käy. Seuraavana tuli mieleen suklaa, mutta se voi käydä tuhoisaksi. Varsinkin, kun en usko, että palkintosuklaa säilyisi kaapissa odottamassa uhmakohtauksia vaan söisin varastot tyhjäksi joka ilta. Ehkä jotain isompaa, kuten tarra aikuiselle jokaisesta kunnialla hoidetusta raivarista ja kun tarroja on tarpeeksi pääsee ulkomaille tai baariin? Voisko toimia? Jään kehittelemään.