Äitienpäivänä

Pieninä mindfulness-hetkinä tajuan kirkaasti elämän hienouden ja olen tyytyväinen ja rauhallinen – kaikki on tässä juuri nyt. Auringossa taaperretun äitienpäivän iltana istutaan saunan terassilla ja kaksi alastonta pötkylää juoksee ja nauraa. Mietin, että onkohan pieni niin uhmainen, koska sanomme häntä Nakiksi. Tai kun herään vappupäivään todella väsyneenä ja pienessä päänsäryssä ja kainalosta löytyy Nakki, jolla on puoleen selkään asti pörheää vaalea tukkaa, joka on aamuisin villisti pystyssä ja kutittaa vieressä nukkujan kasvoja. ”Jaksatko nousta?”

Yleensä, aina, ainakin ennen, koko ajan jotain puuttuu. Ei oo kevättakkia, ei oo juhannussuunnitelmaa, ei oo tekemistä, pitäis olla isompi koti, ulkomaanmatka, jokku bileet ja säkenöivää. Mutta sitten mielessä onkin yhtäkkiä rauha, kaikki on tässä. Old school sunnuntaiahditus on vaihtunut onneen pyykinpesusta ja saunasta. Rutiinit ja kliseet, pitävät mielen tasaisena.

Ja aloitin tämän tekstin näin eilen. Mutta sama keveys kantaa arkeenkin. Miten Paljon Helpompaa elämä on ajanjaksona, kun kenkiin ei tarvita sukkia? Olen pyöräillyt töihin jo kuukauden, mutta tänään se oli ensimmäisen kerran kivaa. Good life.