Kevät

Kotiäitinä ei tule sunnuntaiahdistusta, oikeastaan tulee sunnuntai-ilo – jes huomenna(kaan) ei tarvii mennä duuniin. Mutta varsinkin mukavan viikonlopun jälkeen, niinkuin tänään, maanantaiaamu tuntuu aika synkältä. Kun Mies lähtee töihin iskee hetkeksi todella yksinäinen fiilis, 5 päivää rämpimistä kohti seuraavaa viikonloppua. Sunnuntaiahdari katoaa, kun arki alkaa ja maanantaiyksinäisyyskin karisee, kun sopii viikon täyteen ohjelmaa. Tai menee ulos hetkeksi syömään hiekkaa ja roikkumaan ilman hanskoja kiipeilytelineestä.

Viikonloppu oli mukava. Pe-la lähes lapseton, koska Lapsi oli hoidossa. Juotiin pullo viiniä ja katottiin telkkaria (pe), lauantaina lähes lapsettomina syötiin rauhassa aamupalaa, käveltiin kirpparille ja jädelle. Mukavaa, vaikka yökylä otti jostain syystä taas koville. Kotiin palasi aika kiukkuinen hahmo. Olin ostanut kirpparilta kirkkaan vihreän puisen lastentuolin, joka oli mielestäni aika hieno. Tuoli sai aika tyrmäävän vastaanoton ”rumin tuoli jota olen koskaan nähnyt, voidaanko rikkoa se ja heittää roskiin.” Jep. 

Unikoulu toimii ja ei toimi. Eli kai toimii, mutta ei niin nopeasti kuin olin toivonut. Minuuttiraportti yöheräilyistä tulossa, ehkä ensi viikonloppuna, silloin on ”koulutettu” 2 viikkoa. Luulis riittävän.