Liikkikset ruokajonossa

Yksi päivä ajelin ratikalla Hurstin leipäjonon ohi, jono oli pitkä ja minua alkoi vähän itkettää. Tänään jonotimme lasten kanssa soppaa leikkipuistossa, (Helsingin kaupunki tarjoaa kesäisin leikkipuistoissa ilmaiset lounaan lapsille). Ennen jonotusta laulettiin ja tunnelma oli korkealla vaikka satoi vettä. Koitin kovasti keksiä jotain yhteyttä/vertausta/jotain näiden ruokajonojen välille, mutta en keksinyt. Lapset kiskoivat tihkusateessa lohisoppaa. Hyvin maistui. Lopuksi Vauva myös hiukan seisokeli keittolautasella.

Miten voi olla, että vaikka koti on täynnä leluja, niin ne epälelut kiinnostaa eniten. Kotiin tultua lapset aloittivat järjestelmällisen operaation, jossa tyhjennettiin kaikki keittiön laatikot ja testailtiin eri aterimien tuottamia soundeja. Olin pitkähermoinen hippiäiti ja annoin sen tapahtua. Koska olen myös taipuvainen positiiviseen ajatteluun, niin keksin että voin operaation päätteeksi näppärästi pestä laatikoiden pohjat (sitä ei ole tehty ikinä). Tähän asti olikin ollut jo liian täydellistä, ja Lapsi alkoi juosta sillä seurauksella että Vauva horjahti keittiövälinekasaan. Kaikki pelästyivät, kaikki huusivat. Kaikki päätyi kuitenkin hyvin.

Jos tästä ei vielä välittynyt miten liikkiksiä ne on, niin kaksi juttua lisää. Eräänä yönä lapsi itkeskeli pitkään unissaan, lopulta huusi ”isä, isä”, Mies jotain koittaa mumista ”mä en koskaan halua olla aikuinen”. 

Viikonloppuna oli lasten tätien yo-juhlat, täti lähtee kesäksi au pairiksi (kuka meidän lapsia sitten hoitaa), Lapsi (joka on tätiinsä kovin kiintynyt) tahtoi laulaa juhlissa Peppi Pitkätossun jäähyväislaulun, monia itketti, myös lasta itseään. ..me tiedämme, että sä lähdet, vain koska muuta et voi… Au pair -pesti kestää näillä näkymin 2,5kk.