Matkalla jouluihmiseksi

En erityisesti pidä joulusta. Tai en ole pitänyt. Ärstyttää päättää missä se vietetään. En tykkää laulaa, enkä askarrella. 

Viime vuonna iski kuitenkin sellainen lapselle joulu -mania, ja tein piparitaloa ja muita jouluvalmisteluita sillä, että Lapsella olisi sitten sellainen hieno joulu jota muistella. Viime vuosi oli harjoituskierros, koska Lapsi tuskin vielä viime joulusta mitään muistaa.

Viime vuonna Mies oli sitä mieltä, että minun pitäisi tehdä Matkalla jouluihmiseksi niminen blogi, jossa kerron matkastani jouluihmiseksi, voisin mahdollisesti myös esitellä kuvin piparitaloja, pakettikalentereita jne. jotka (yllätys) eivät aina olleet strömsöö-kamaa.

Viime vuonna en ollut sellaisessa fyysisessä kunnossa (ihana alkuraskaus), että olisin kyennyt bloggaamaan. Mutta aloitin blogin sitten vähän myöhemmin, samasta ideasta lähtöisin. Ja nyt kun joulu lähestyy, voisin Miehen iloksi ottaa perheen jouluvalmistelut (tai siis minun matkani joulun rakastajaksi) yhdeksi teemaksi.

Minusta vaikuttaa, että olen jo hyvässä alussa. Kuka muu kuin jouluihminen ajattelee joulua jo lokakuussa.