Matkalla sisustusbloggaajaksi

Lapsen huoneeseen hankittiin parvi, ennakoiden pikkusiskon muuttoa huoneeseen. Kertaheitolla söpö pikkutytön huone muuttui teininhuoneeksi, kun valtava parvi vei kaiken tilan ja jyräsi tieltään taulut ja söpön kaapin. Virhe.

Tuskailin huoneen ja kanssa ja halusin tehdä jotain nopeasti, kärsivällisyys keskeneräisten asioiden kanssa ei ole vahvimpia puolia. Lähdettiin Lapsen kanssa rautakauppaan, jossa jälleen kerran sain todella huonoa palvelua. Väriä näyttäessäni sanoin haluavani tällaista maalia ”ei toi oo mikään maali, toi on sävy. Mitä maalia sä haluat?” ööö, en tiedä.

Pääsin vähän vaikuttamaan sävyyn, kun lupasin että käydään myös SnadiStadissa. Mutta hyvin punainen on, ei ihan pinkki kuitenkaan.Sitten maalattiin. Lapsikin sai osallistua ja maalasi aluksi, minä seisoin takana ”varovasti, noin nyt ihan vähän, varovasti, oo tarkkana”. Sitten Lapsi pois jaloista ja pääsin itse hommiin. Heti ensimmäiseksi astuin purkin kannen päälle paljaalla jalalla ja jouduin pomppimaan yhdellä jalalla vessaan pesemään maalia jalasta. Loppu sujui lähes samanlaisella menestyksellä. Mutta lopputulos kelpaa mulle. Mies oli kultainen ”käsityön jälki”.

Lisäksi seinälle laitettiin vähän vanhaa, vähän Ikeaa, vähän taidetta ja yksi lastenhuonesisustusklisee, niin hyvä tuli. Pikkutyttöjen huone näyttää taas pikkutyttöjen huoneelta (ja parvi kummittelee katonrajassa muistuttaen, että teinejä niistä tulee).