Meidän pieni

Vauva on yli 4 kuukautta. Just nyt iski ahdistus siitä, että se ei oo enää ihan pieni. Aamulla, kun aloin imettämään, se vilkaisi ensin telkkaria josko tulis jotain ohjelmaa, ei ollut telkka päällä niin kääntyi daisaan. Nyyh, iso tuleva tv-addikti lapsi.

Jotta muistaisin joskus edes jotain näistä ajoista, niin kirjattakoon muistiin. Että nyt hieman reilu nelikuisena, Vauva osaa kääntyä, tarttua tavaroihin ja tunkea ne suuhunsa. Hymyillä ja nauraa. Lisäksi hän on oppinut viehättävän kurkkukarjumisjokelteluhuudon. Joka on aika piinavan kuuloista, ja joka ilmeisesti viestii yleistä epätyytyväisyyttä, mm. väsymystä. Huuto on aika jatkuvaa, koska jostain syystä hän päivisin herää aina kesken unien itkien, jo valmiiksi väsyneenä. Joten pätkä unista seuraaviin uniin on usein täynnä kurkkulaulua.

Vauvoissa näkyy välillä hassun eläimellisiä tai alkeellisia piirteitä. Yksi on tietysti hamuilu, hassu automaatio kun pienen tai unisen tai nälkäisen vauvan ottaa syliin ja pää alkaa kääntyä rintamukseen. Toinen on tavaroiden suuhun laittamisen yhteydessä tapahtuva pään pyöritysliike, kun tavara on suussa, päätä ravistetaan, parannetaan (suun) otetta tavarasta. Samantapaista liikettä tekevät ainakin kissat, kun raatelevat jotain saalista.