Meinasin erota, mutta sitten…

…alkoi kuukautiset.

Tällä kertaa aion avautua henkilökohtaisesta asiasta naisen elämässä, joka omalla kohdalla on (toivottavasti hetkellisesti) muuttunut ihan perseilyksi, eli menkoista.

Eilen illalla järjestin maailmanlopun kohtauksen, koska Mies ei ikinä laita puhtaita vaatteitaan kaappiin. Aamulla heräsin sohvalta (sä et siivoa koskaan -pultteja ei voi lopettaa muuten kuin dramaattiseen toisessa huoneessa nukkumiseen) ja tajusin, kuukautiset on alkanut. Niinpä tietysti. Voi v**ttu!

Eräs kollegani julisti aina PMS-oireissa vihaavansa kaikkia miehiä ja lähetteli ikäviä sähköposteja ja itkeskeli työpisteellä keskellä päivää. Ja sitten itki vähän lisää, kun joutui seuraavana päivänä lähettämään vähän kivempiä viestejä Hei se toimeksianto olikin ihan jees, mulla vaan alko menkat. Pidin tyyppiä vähän sekona ja ainakin kohtuuttomana, mutta nyt olen samassa tilanteessa. Aivan seko, kerran kuussa.

Tänään vielä vähän vituttaa harmittaa, mutta nyt jo kaavaan tutustuneena tiedän, että huomennakin harmittaa, mutta silloin se ettei ole yhtään kaveria, iloa eikä rakkautta elämässä. (Ja totta kai on, mutta sano se ihmiselle jonka mielenhallinnan on syönyt joku hormoonidemoni).

Kerran kuussa on oikeesti tosi paljon. Jos kerran vuodessa huutaa tyhjästä ja itkee kaikesta, niin se vielä menis. Mutta ihan jos asetun Miehen asemaan, niin on aika kohtuutonta, että kerran kuussa huudetaan turhasta tärkeistä asioista.

Mikä siis avuksi? Suklaata? Jotain hormooneja? Koko perheen yhteinen siivouspäivä 28 päivän välein? Help!